Virtuaalimaailman influensserit
luonnoksesta digimaalaukseksi
Hoitajatoiminta esittelyssä
hallazineikonisydan
kaksi tapaa piirtää profiilikuva

sateenkaarevalla hahmolla

virtuaalimaailmassa

1/2020
sisällys

Tässä

numerossa

teemana

hahmot

hallazineikonipaakirjoitus 3 pääkirjoitus:
inspiroivan
hahmon keksiminen
on vaikeaa
hallazineikoniinfo
hallazineikoniviesti viestitellään:
hahmoista ja
hallavasta

Hallava

Esitelyssä
hoitajatoiminta hallazineikoniinfo

Jatkis: Ensimmäinen hoitopäiväni hallazineikonijatkis

Virtuaalitallit

Sateenkaarevalla hahmolla virtuaalimaailmassa hallazineikonisydan

Miten luoda
mielenkiintoinen hahmo? hallazineikonitahti

Virtuaalimaailman influensserit hallazineikonihahmot

Luovat jutut

Kaksi tapaa
piirtää profiilikuva hallazineikonisivellin

Luonnoksesta digimaalaukseksi hallazineikonimaalisuti

hallazineikonihoroskooppi horoskooppi:
maaliskuussa
tapahtuu
hallazineikonitahti hallazineikonisydan
pääkirjoitus

inspiroivan
hahmon
keksiminen
on vaikeaa


Teksti
ja kuvat
Aleksi

Kirjoittaessani tätä tekstiä, minun pitäisi ennemminkin olla kirjoittamassa jotain ihan muuta. Nimittäin ratsastus­tunnin pohjatarinaa, josta haluaisin tehdä mukaansa­tempaavan ja samaistuttavan. Siinä pitäisi olla sopivasti palasia Hallavan omistajan Aleksin elämästä ja viittauksia viime päivinä tallilla tapahtuneisiin sattumuksiin. Sen pitäisi myös kertoa vauhdik­kaasti kyseisen ratsastus­tunnin tapahtumista, ottaen huomioon mahdolli­simman monen osallistujan hahmot. Tarina on jo viikon myöhässä. Ei vain huvita kirjoittaa. Tuntuu etten osaa. Tiedän kuitenkin, ettei se pidä paikkaansa. Tälläkin hetkellä sormeni lentävät näppäimistöllä helposti, ajatusten virratessa keskeyttä­mättöminä ja tekstiä syntyy kuin itsestään. Miksi ratsastus­tunnin pohja­tarinan kirjoittaminen sitten tuntuu niin väsyttävältä ajatukselta?

Ei vain huvita kirjoittaa. Tuntuu etten osaa. Tiedän kuitenkin, ettei se pidä paikkaansa.

Luulen että suurin syy on hahmossa, jonka näkökulmasta tarinan kirjoittaisin. Aleksi on tallin omistaja, kolme­kymppinen parrakas mieshahmo, jonka väitetään olevan hauska vitsiniekka. Tiedän, koska itse kuvailin hahmoa noin kuusi vuotta sitten kun hahmon keksin. Referenssinä tuolle hahmolle oli puolen tuhannen kilometrin päässä asuva enoni, jota näen harvemmin kuin kerran vuodessa, ja johon en mitenkään voi sanoa samais­tuvani. Tuntui vain siltä, että tallin omistajan pitää olla ihan oikea aikuinen (itse olin tallia perustaessani 18-vuotias), sellainen auktoriteetti, joka osaa pitää langat käsissään. En kuitenkaan halunnut tehdä mitään tiukka­pipoista tätihahmoa, vaan ennemminkin vitsejä heittävän sedän, jolla on nauru­ryppyjä silmä­kulmissa. Ei mikään ikäloppu, vaan sellainen, joka tuntuu nuorisosta tarpeeksi lähestyttävältä. Aleksi ei kuitenkaan silloin, eikä vielä näin kuuden vuoden jälkeenkään, tunnu itsestäni ollenkaan lähestyttävältä.

En miettinyt Aleksia ollenkaan valmiiksi aloittaessani tallin pidon. Loin sille ulkonäön ja parin lauseen pituisen esittely­tekstin. Loput yksityis­kohdat olen keksinyt lennosta, aina sitä mukaa kun niitä tarvittiin. Faktat ovat kuitenkin jääneet jonnekin vanhojen tarinoiden syövereihin, enkä enää tiedä varmaksi muuta kuin sen, että Aleksi puhuu samaa murretta ku mie itekki. Jossain vaiheessa Aleksi ei tykännyt juoda kahvia (en ymmärrä ihmisiä, joiden on pakko juoda monta kupillista päivässä), mutta tiedän ainakin parissa tarinassa itse kirjoitta­neeni hänet siemailemaan sumppia.

Aleksi on myös ollut taiteilija, mutten tiedä missä ja miksi. Ehkä sen jälkeen, kun ensin kouluttautui ratsastuksen­opettajaksi? Saiko kihlattu Emmi Aleksin järkiinsä ja tartuttiko Emmi haaveensa ratsastus­koulusta Aleksinkin vapaaseen sieluun? Tuskin. Ei Aleksi olisi siinä tapauksessa ottanut ratsastus­koulua yksin harteilleen sen jälkeen, kun Emmi jätti. Aleksilla on toisessa kulmassa lävistys ja selässään (vai rinta­lihaksessaan, en muista) tatuoituna tiikeri. En tiedä miksi, johtuu ehkä taiteilija­sielusta? Taiteellisuus ei muuten millään muulla tavalla näy Aleksin käyttäy­tymisessä tai tarinassa. Se on aivan yhtä päälle liimattu yksityiskohta kuin kaikki muukin.

Aleksi on luotu, koska tallilla täytyy olla omistaja.

Aleksi on läpikotaisin pinnallinen hahmo. Se on luotu, sillä tallilla täytyy olla omistaja. Epätoivoiset yritykseni kirjoittaa tarinoita Aleksin näkö­kulmasta ovat jääneet yksittäisiksi pätkiksi, joilla ei ole mitään yhteistä punaista lankaa. Aleksin tarina ei johda mihinkään. Ehkä siihen pitäisi nyt vihdoin tehdä muutos. Ehkä minun on yksin­kertaisesti järjestettävä hieman aikaa ja miettiä, oikein kunnolla miettiä kuka Aleksi on ja mitä mies haluaa elämältään. Kun motiivit ovat kunnossa ja faktat kirjoitettu ylös, ehkä samaistu­minenkin ja sitä kautta tarinoiden kirjoitta­minenkin olisi helpompaa. Sen verran olen velkaa tuolle monia vuosia palvelleelle hahmolle. Aleksi tarvitsee oikean fiktiivisen elämän.

Neuvoni sinulle onkin, että mieti hahmosi luonteen­piirteet, perhe, menneisyys ja tavoitteet etukäteen valmiiksi. Ammenna ajatuksia omista kokemuksistasi tai lähi­piiristäsi ja mieti minkälaisen hahmon elämästä olisi kiva kirjoittaa. Hoito­tarinoiden rustaaminen käy ajan kanssa pitkä­veteiseksi, jos hahmo, jonka näkö­kulmasta kirjoitat, on geneerinen tai tuntuu vieraalta. Parhaan tarinointi­kokemuksen saat, kun päähenkilö inspiroi. Myös muut nauttivat tarinoidesi lukemisesta ja ottavat hahmosi mukaan vierailemaan omiin kirjoituk­siinsa, jos hahmo on tarkkaan mietitty ja omaperäinen. Parhaassa tapauksessa hoito­tarinasi eivät olekaan enää pelkkää tallin tapahtumien kuvausta, vaan kertovat hahmosi ajatuksista, tunteista ja ylipäätään elämästä. loppuikoni


Ihanaa kevättä
toivottaen,

Aleksi

viestitellään

Aleksi kysyy

Hallavasta ja

hahmoista,

kävijät vastaavat

Teksti Hallavan väki Kuvat Aleksi

Viestitellään on joka numerossa ilmestyvä juttusarja, jossa päästään hyppäämään keskelle Hallavan kävijöiden keskusteluja. Ensimmäisen numeron teemaan sopien tällä kertaa puhutaan siitä kuinka hoitajat ja yksärinomistajat löysivät tiensä Hallavan pariin ja millä periaattein he suunnittelivat omat hahmonsa.

Aleksi Hei, mie mietin että Hallazinen lukijoita kiinnostais ehkä tietää vähän enemmän mitä mieltä ootte Hallavasta ja sen toiminnasta. Jos teillä ois pari minuutti aikaa vastata muutamaan kysymykseen niin ois tosi jees!
Nio Jees 👌
Aleksi Milloin aloitit Hallavassa ja miten löysit tänne?
Nio Alotin kait 2018 maaliskuussa, ja paikalle löysin instagramin kautta🙈
Alva Tän vuoden kesäkuussa taisin alottaa🤔 ja Hallavan ig tiliä olin varmaan siitä jo vuoden aikasemmin katellu ja jotenki sit eksyin mukaan!
Ruska Jos en ihan väärin muista nii alotin 12.11.2013 ja taisin löytää Hallavan ihan vaan googlettelemalla tylsistyneenä virtuaalitalleja😅
Mikael Mä ja Mikael tultiin vuosi sitten. Hallava ei ole mulle uus tuttavuus, vaan seurasin jo aiemmin tarinoita ja muutaman tarinat pisti erityisesti positiivisesti silmään. Olin kauan yhden hahmon varassa, mutta kun tuli toinen ja Hallavassa olikin karsinapaikka vapaana sen hevoselle, se tuntu oikeelta paikalta sillon. En muista miten tulin ekaa kertaa sivuille koska siitä on triljoona vuotta. Muilta tarinatalleilta tai Heppatallinetistä tai jostain semmosesta tyypillisestä paikasta.
Rhea Tän vuoden heinäkuussa päätin pitemmän harkinnan jälkeen hakea Hallavasta yksityispaikkaa. Sitä ennen olin seuraillut Hallavaa varmaan ainakin vuoden instassa. Sivuille löysin ensimmäistä kertaa jonkun toisen piirrostallin kautta, ja tänä vuonna kunnolla sitten Tie Tähtiin kisojen yhteydessä tuli luettua useampia vanhoja tarinoita.
Kassu mun eka hahmo Hallavassa oli joskus 2015-2016. Ei mitään hajua minkä kautta silloin löysin. hoidin Darcya, ja senki jälkee ku lopetin sillon nii Hallava jäi seurantaan. sitte 2017 loppusyksystä alko kutkuttamaa uudestaa ja annoin lopulta periksi, ja näi synty Pallea hoitanu Kassu.
Aleksi Mikä sai siut kiinnostumaan Hallavasta niin paljon, että aloitit hoitajana tai toit yksityishevosen?
Mikael Yksittäiset tarinat. Erityisesti Jessen ja Alanan mutta monet muidenkin hahmojen jutut kyllä.
Nio Alunperin kiinnostuin Tie Tähtiin -tarinoista, ja alotin sit ekana instagramissa hoitamisen. Sit kirjottaminen tuntu pitkästä aikaa kivalta ja siirryin forkalle
Ruska Kun alotin, niin Hallava oli tyyliin kuukauden ikäinen, hoitajia taisi olla neljä ja Hallavasta välittyi ihanan lämmin ja tervetulleeksi toivottava fiilis. Kiehtoi ajatus siitä että pääsisin mukaan luomaan jotain uutta ja olemaan mukana ihan alusta asti. Sitten oli tietenkin Hallavan fantastiset kuvat ja sen aikasten hoitajien kehittelemät draamakuviot joihin halusi sukeltaa mukaan.
Ciara Ihanat kuvat, hevoset ja ympäristö sekä mukavalta vaikuttavat ihmiset!
Alva Upeat kuvat, hyvät kirjoittajat ja mukava ilmapiiri tais olla syynä!
Rhea Hallavasta on aina välittynyt mulle tosi lämmin ja tervetullut fiilis. Mielinkiintoiset tarinat ja hahmot oli ehkä yks isoimmista syistä miks halusin hypätä mukaan!
Kassu Tallin lämpö ja omintakeisuus sekä ihmiset jotka oli jo valmiiks mukana. Joku joskus sanoi et Hallava on semmone Tuuvan Talli, ja se oikeesti on 🖤
🖤
Aleksi Mikä siun hahmon rooli on ja miks suunnittelit just sellasen hahmon kun lopulta teit?
Mikael Yksärinomistaja Mikael on mun tapa leikkiä niillä mun omilla ominaisuuksilla, joista en yhtään tykkää ja joita en haluais itseeni. Tietenkin Mikaelissa on paljon muutakin kun ne, ettei se olisi samanlainen kun minä, mutta silti se (niinku mun kaikki hahmot) on itsetutkiskelua
Ruska Mun ensimmäinen hahmo Valma oli hevosenhoitaja, ja silloin kun hain Hallava niin tuntui siltä että porukasta puuttui vielä se ihan perus, vähän ujo ja monella tapaa keskinkertainen heppatyttö. Siitä ajatuksesta syntyi Valma.
Alva Alva (hoitaja) oli sellanen hetken mielijohteesta luotu hahmo joka kuvastaa ehkä vähän liiotellusti minua itteäni irl. Just sen takia Alvalle kirjottaminen luonnistuu helposti.
Miro Tein hahmon Hallavaan ehkä joulun 2018 kohdilla. Halusin kokeilla jotain tosi erilaista mitä yleensä kirjotan ja valikoiduin kirjottaan ala-asteikäisestä pojasta poninsa kanssa. Hallavaa olin aiemmin käyny jo ihaileen, koska oon fanittanu Alanaa pitkään ❤️
Nio Nion (hoitaja) tarinoita on helppo kirjottaa, koska loin sen vähän muokatuksi versioksi itsestäni, vaikken niin alunperin tarkoittanutkaan :D. Nion idea oli aika hakemista, ja melkopaljon vain kivojen juttujen yhdistelyä. Myöhemmin oon yhtäläisyyden huomennu🙈
Rhea Ajatus Rheasta (yksärin omistaja) syntyi kesän tuskaisimmalla maastopyöräreitillä. Ilmeisesti eteneminen kunnostamattomalla polulla oli niin hidasta että kaikennäköistä ehti miettiä😂. Halusin luoda hahmon, jonka elämä on pientä kiireistä kaaosta jossa kaikki ei joka kerta suju täydellisesti, mutta huumoria ja hymyä löytyy. Rhealla on myös tietynlainen syvällisempi puoli, jossa esiin tulee enemmän hahmon itsekriittisyys ja herkkyys. Meissä on yllättävän paljon samanlaista.
Aleksi Kiitos paljon ihanista vastaukista! Ootte parhaita 🖤
Jos sinulla on jotain kysyttävää Aleksilta tai muilta tallilaisilta, laita sähköpostia pinja.kumpulainen1995@gmail.com Yhteyttä voi ottaa myös muissa lehteen liittyvissä asioissa. Jos esimerkiksi haluat osallistua lehden tekoon tai sinulla on toiveita artikkeleiden suhteen. Kaikki palaute on tervetullutta! loppuikoni

Hallavan

hoitajatoiminta
esittelyssä


Teksti ja kuvat Aleksi

Hallava on pieni ratsastuskoulu keskellä virtuaalisuomen maalaismaisemaa. Tallin toiminta painottuu isolta osin hoitotarinoihin ja kaikkeen hoitajile järjestettävään toimintaan. Tässä artikkelissa esittelemme yksityiskohtaisesti, kuinka Hallavaan pääse hoitajaksi ja kuinka hoitajana toimitaan.

1
Tutustu Hallavaan ja sen toimintaan
ylakaari

Ennen kuin ryhdyt hankkimaan itsellesi hoitohevosta Hallavasta, kannattaa ensin tutustua sivuihin huolella. Hallavan nettisivuilla on kerrottu erikseen niin hevosista, tallin miljööstä ja siellä puuhailevista hahmoista, kuin myös tietysti toiminnasta, joka on ehkä tallin olennaisin osa. Olethan varmasti ymmärtänyt mitä hoitajilta vaaditaan, mitä tehtäviä hoitajalla on ja mihin olet hoitajana oikeutettu?



Tärkeimmät pointit:


loivakaari
pieniloivakaari

Hallava on tarinallinen talli, eli kaikki toiminta perustuu pääsiassa tarinoiden kirjoittamiseen. Jos et pidä kirjoittamisesta, Hallavassa hoitaminen tuskin on mieleistäsi puuhaa.

pieniloivakaari
kaari

Tarinoiminen ja muukin toiminta tapahtuu foorumilla Hallavan nettisivuilla - instagram on vain kuvien julkaisua varten.

kaari2
kaari2

Hoitotarinan pääpointtina ei tarvitse olla itse hevoset, vaan hahmosi fiilikset, se kuinka hahmosi on vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja hahmon elämä ylipäätään. Hevoset ja niiden hoitaminen on vain tarinan luuranko, jonka ympärille tapahtumat voi rakentaa.

kaari
2
Suunnittele
hahmosi
huolella
kakkoskaari

Hoitotarinoiden kirjoittaminen käy nopeasti pitkästyttäväksi, jos hahmosi ei inspiroi. Suunnittele siis hahmo, jonka parissa uskot viihtyvän pidemmän aikaa. Mieti, kuinka hahmosi käyttäytyy erilaisissa tilanteissa, mitkä ovat sen tavoitteet elämässä ja mitä hahmon menneisyydessä on tapahtunut. Ota suunnittelussa myös huomioon ympäristö, jossa hahmoa tulet käyttämään. Minkälainen hahmo haluaisi hoitaa hevosia ratsastuskoulussa?

kaari2
kaari

Suunnitteluvinkit:

kaari
kaari

Mieti ihmisiä ympärilläsi, tai hahmoja erilaisissa kirjoissa, sarjoissa ja elokuvissa löytääksesi idean toimivalle hahmolle.

kaari
kaari2

Tee ajatuskartta, jossa listaat ylös hahmon ominaisuudet aina luonteesta ulkonäköön.

kaari2
kaari

Voit tehdä myös aikajanan, jolla suunnittelet hahmon menneisyyttä ja tulevaisuutta.

kaari
kaari2
3
Tee
hoitajahakemus
foorumille
kaari2
kaari2


Kun sinulle on selvää, että olet kiinnostunut aloittamaan Hallavassa hoitajana ja olet suunnitellut itsellesi hahmon, josta olet innoissasi, siirry Hallavan nettisivuille ja rekisteröi itsellesi käyttäjätunnus hahmosi nimellä. Kun olet aktivoinut tunnuksen ja onnistunut kirjautumaan sisään, siirry ajankohtaiseen hoitajahakuun. Valitse vapaista hoitohevosista mieleisesi, lue ohjeet huolella ja kirjoita sitten hakemus, jossa kuvailet suunnittelemaasi hahmoa ja kerrot miksi haluaisit hoitajaksi.



Millainen on hyvä hakemus?

pieniloivakaari
kaari

Hyvä hakemus ei ole pelkkä lista tai luettelo ominaisuuksia, vaan eheä esittelyteksti. Tekstiä lukiessani arvioin samalla motivoituneisuuttasi kirjoittamista kohtaan.

kaari
kaari

Anna persoonasi tai hahmosi persoonan näkyä. Käytä kuvailevia adjektiiveja, esimerkkejä tilanteista, joihin hahmosi saattaa joutua ja sellaista kieltä, joka tuntuu luontevalta kirjoittaa. Vältä kuitenkin kirjoitusvirheitä, jotka häiritsevät lukukokemusta.

kaari
kaari

Kerro myös itsestäsi. Miksi haluat Hallavaan hoitajaksi, mikä virtuaalihevosharrastuksessa kiehtoo ja millä tavalla olet aikaisemmin harrastanut.

kaari
kaari2
4
Aloita
kirjoittamalla
hoitotarina
loivakaari kaari3

Kun Aleksi vastaa myöntävästi lähettämääsi hoitajahakemukseen ja saat itsellesi hoitohevosen, on aika aloittaa! Tee ensimmäisenä itsellesi foorumille päiväkirja, eli oma alue, jonne jatkossa postaat kaikki kirjoittamasi tarinat. Nimeä päiväkirja hahmosi ja hoitohevosesi nimellä, esim Kaisa & Milo. Kirjoita ensimmäiseen viestiin kuvaus hahmostasi. Tähän viestiin kerääntyvät myös näkyville kaikki suorittamasi pisteet ja merkit. Kirjoita sitten ensimmäinen hoitotarinasi.

loivakaari
kaari2

Mitä ensimmäiseen hoitotarinaan pitää kirjoittaa?

kaari2
kaari

Kuvittele itsesi hahmosi paikalle. Olet juuri aloittamassa hoitajana. Kerro mitä fiiliksiä hahmolla on. Jännittääkö? Toivooko hahmo saavansa uusia ystäviä?

kaari
kaari

Älä hyppää suoraan toimintaan ja hoitohevosesi selkään. Kirjoita ensin hahmosi tutustumaan talliin esimerkiksi toisen hahmon avulla ja kerro sitten ensikohtaamisesta hoitohevosesi kanssa.

kaari
kaari

Parempi vähän kuin paljon tapahtumia. Keskity olennaiseen. Ensimmäinen tarina voi hyvinkin sisältää vain hevosen harjailua ja muihin hahmoihin tutustumista!

kaari
5
Osallistu
toimintaan
vitoskaari

Hallavan foorumilla
järjestetään erilaisia ratsastustunteja,
valmennuksia, leirejä ja muita tapahtumia aina säännöllisin väliajoin. Kun uusi tapahtuma aukeaa, älä epäröi osallistua sillä tapahtumasta saa uudenlaista ideaa tarinoihin. Osallistuminen tapahtuu siten, että ilmoittaudut ensin foorumilla kyseisen tapahtuman viestiketjuun. Voit toivoa millä hevosella haluaisit osallistua. Jos tapahtumassa ei toisin neuvota, jää odottamaan että järjestäjä kirjoittaa tapahtumasta pohjatarinan, jossa kuvaillaan mitä tapahtumassa tehdään. Kun pohjatarina on tullut, on aika suorittaa maksu. Maksuna toimii useimmiten tarina, jossa kirjoitat oman hahmosi näkökulmasta tapahtuman kulusta. Voit yleensä korvata tarinan myös kuvalla.



Mitkä merkit ja pisteet?

loivakaari
kaari2

Kaikista tarinoista, oli ne sitten hoitotarinoita tai tapahtumatarinoita, saa pisteitä. Ylläpitäjät antavat niitä sen mukaan mitä missäkin tarinassa kulloinkin tapahtuu. Erilaisia pistekategorioita on kuusi: hoito, sosioaalisuus, kisat, maasto-, koulu- ja esteratsastus. Yhdestä tarinasta voi saada korkeintaan kaksi pistettä kuhunkin kategoriaan.

kaari2
kaari

Jos esimerkiksi kirjoitat tarinan jossa harjaat hevosen ja menet toisen tallilaisen kanssa maastoon, voit saada vaikkapa yhden hoitopisteen, yhden sosiaalisuuspisteen ja kaksi maastopistettä, riippuen siitä kuinka yksityiskohtaisesti mistäkin asiasta kerrot. Ylläpitäjä lisää pisteet päiväkirjasi aloitusviestiin.

kaari
kaari2

Pisteistä saa merkkejä, eli pieniä kuvakkaita aina kun olet kerännyt yhteen kategoriaan kymmenen uutta pistettä. Esimerkiksi kun olet kerännyt itsellesi kymmenen kouluratsastuspistettä, saat itsellesi helppo:C -merkin. Kun pisteitä on kaksikymmentä, saat helppo:B-merkin. Pisteillä ja merkeillä seuraat siis kätevästi aktiivisuuttasi ja suorituksiasi.

kaari3
6
Ole
aktiivinen
yhteisön
jäsen
kaari3

Sen lisäksi, että kirjoitat päiväkirjaan tarinoita ja osallistut toimintaan, arvostamme paljon sitä, jos olet muillakin tavoin mukana yhteisön toiminnassa. Kommentoi muiden tarinoita, suunnittele yhteisiä juonikuvioita, ehdota uusia tapahtumia ja ylipäätään ole hyvä tyyppi! Mitä mukavampaa meillä kaikilla on ja mitä vähemmän toiminnan ylläpitäminen jää tallin omistajan harteille, sitä aktiivisemmin talli toimii! Tervetuloa messiin! loppuikoni

kaari3


Miten

luoda

mielen-

kiintoinen

hahmo?

Teksti
Alana
Kuvat
Aleksi

Alana on yksi Hallavan
arvostetuimmista hahmoista, joka on seikkaillut mukana kuvioissa jo useamman vuoden ajan. Nyt tuon hahmon takana kirjoittava tyyppi paljastaa, mistä palasista mielenkiintoinen hahmo rakentuu ja kuinka sellaisen voi luoda.

Alana Gwyln

Nuorempana minulla oli usein paljon eri hahmoja - hoitajia, ratsastuksenopettajia, yksityisenomistajia - monilla eri talleilla. Silloin olin ylpeä, jos olin jaksanut kirjoittaa samalla hahmolla kaksikin kuukautta. Aina lopulta inspiraatio kuitenkin katosi ja lopetin. Tätä jatkui pitkään, tallitarinani jäivät irrallisiksi kertomuksiksi, eivätkä tainneet olla kenellekään muullekaan kovinkaan mielenkiintoisia. Tämä ilmiö taitaa olla muillekin varsin tuttu. Viisi vuotta sitten tapahtui kuitenkin jotain mullistavaa, joka on tuonut kirjoittamiselleni aivan uuden ulottuvuuden.

Löysin sen Oikean.

Loin hahmon, joka on vieläkin minulle tärkeä, ja edelleen aktiivinen. Olen kirjoittanut saman ihmisen elämää jo viisi vuotta, olemme kasvaneet yhdessä, ja olen kirjoittamisesta edelleen yhtä innoissani kuin silloin alun inspiraatiopiikin aikaan. Olen siitä oikeastaan aika ylpeä. Se tapahtui vahingossa, ja varmasti sattumalla on ollut suuri rooli hahmoni luomisessa, mutta vasta löydettyäni itseäni inspiroivan hahmon, olen huomannut, kuinka tärkeää se on, inspiraatio. Se näkyy myös ulkopuolisille, tarinoistani on tullut mielenkiintoisia ja mukaansatempaavia muillekin kuin itselleni, mikä on ehdottomasti kirjoittajana varmasti suurin saamani kehu. Mikä onkaan parempaa kuin kuulla, että tarinat ja oma pieni maailmani kiinnostaa ja viihdyttää myös muita! Tämä toimii myös toisin päin: luen edelleen vuosienkin jälkeen aivan yhtä innoissani tarinoita muiden hahmoista, ja iloitsen sekä suren tuttujen hahmojen edesottamuksia. Taitavasti kirjoitetut hahmot tuntuvat oikeilta ihmisiltä, heillä on tunteet ja omat reaktionsa.

Hahmot ovat kuin vanhoja ystäviä, joiden juttujen ääreen voi uppoutua pitkäksikin aikaa.

Näin vuosien mittaan kirjoittaessani tarinoita aina vain saman ihmisen elämästä, olen myös kerennyt miettiä, mikä tekee juuri tästä hahmosta mielenkiintoisen. Hyvän hahmon luominen taitaa olla taito, jonka oppii vain itse tekemällä, kokemalla ja hoksaamalla, mutta siihenkin on olemassa omat pienet niksinsä, jotka voivat helpottaa itselleen mielenkiintoisen hahmon luomista. Ensimmäisen onnistumisen tunteen jälkeen muitakin, ainakin yhtä mielenkiintoisia ja inspiroivia, hahmoja on helpompi lähteä työstämään.

Hahmo on enemmän

kuin ulkoinen olemuksensa

Moni taitaa lähteä hahmonsa luonnissa ulkonäöstä. Se on ihan hyvä lähtökohta, onhan hahmon ulkonäkökin tärkeää, jotta häntä osaa kuvailla ja esimerkiksi piirtää. Pitää kuitenkin muistaa, että hahmossa on paljon muutakin kuin ulkonäkö. Eiväthän oikeat ihmisetkään ole pelkkiä kuoria, vaan heillä on omat luonteensa ja tapansa, jotka tekevät juuri siitä ihmisestä ainutlaatuisen. Parhaalla ystävälläsi saattaa olla ruskeat hiukset ja vihreät silmät, mutta ei hän niiden takia ole ystäväsi. Uskoisin, että ennemmin olette ystäviä siksi, että pidätte toisistanne, teillä saattaa olla yhteiset mielenkiinnon kohteet, ja vain te voitte keksiä yhtä hauskoja juttuja. Voisin jopa väittää, että olisitte silti parhaita ystäviä, vaikka hänellä olisi vaikkapa mustat hiukset ja ruskeat silmät! Mielenkiintoisen ja itseään inspiroivan hahmon luomisessa on siis otettava paljon muutakin huomioon, kuin vain ulkonäkö. Pitää miettiä, mikä tekee juuri tästä hahmosta ainutlaatuisen, samalla tavalla kuin parhaan ystäväsi.

Hahmoilla, aivan kuten oikeilla ihmisillä, on omat luonteensa. He pitävät joistain asioista, ärsyyntyvät toisista, nauravat joillekin jutuille ja pelkäävät vaikkapa pimeää tai epäonnistumista. Luonne taitaa olla se ratkaiseva tekijä hahmon mielenkiintoisuudessa. En tarkoita tällä sitä, että hahmolla pitää olla mielenkiintoinen luonne - hän esimerkiksi kuvittelee olevansa James Bond - ollakseen mielenkiintoinen, päinvastoin! Aivan tavallisesta tallaajasta, melkein tylsästäkin ihmisestä, saa erittäin mielenkiintoisen hahmon, kunhan muistaa ottaa luonteen mukaan tarinoihin. Ei riitä, että kertoo hahmoesittelyssä minkälainen hahmo on, jos sitä ei tuo esiin tarinoissa. Jos hahmo on esimerkiksi ujo tai arka, pitää se muistaa mainita myös tarinoissa. Ujo ihminen ei välttämättä ryntää ensimmäisenä tervehtimään koko talliporukkaa, vaan saattaa esittäytyä yksitellen ja jäädä hieman taka-alalle. Tai hahmo, joka putosi hevosen selästä ensimmäistä kertaa laukatessaan siksi, että tallikissa juoksi kentälle ja hevonen säikähti sitä, saattaa vielä vuosienkin jälkeen jännittää, jos kentällä on muita eläimiä kuin hevosia, ja saattaa pyytää muita hahmoja ottamaan eläimen kiinni.

Yksi keino saada hahmosta mielen­kiintoisempi on luoda hänelle virheitä.

Vaikka se olisikin mukavaa, kukaan oikeakaan ihminen ei ole täydellinen superihminen, ja joissain tapauksissa jopa vahvuudet voivat olla hahmon heikkouksia! Aloitetaan kuitenkin helposta. Heikkouksia voi olla monenlaisia, esimerkiksi joku hahmo luovuttaa heti, jos ei sujukaan, toinen taas voi olla kehno ajankäyttäjä, tai unohtelias, aivan kuten oikeatkin ihmiset. Joku hahmo saattaa olla erittäin ahkera ja vahva. Hahmolle kannattaa valita pari selkeää luonteenpiirrettä, ja miettiä, miten se vaikuttaa hänen reaktioihinsa ja siihen, mitä hän tekee. Sitkeä ja ahkera hahmo saattaa vaikka siivota lantoja tarhoista vaikka taivaalta sataisi märkiä rättejä!

Sama luonteenpiirre voi henkilöstä riippuen olla joko positiivinen tai negatiivinen. Joillain hahmoilla sama piirre voi olla sekä hyvä että huono! Esimerkiksi aiemmin mainitsemani sitkeä hahmo saattaa toki olla erittäin tehokas tarhojen puhdistaja, mutta se sama sitkeys ja ahkeruus voi aiheuttaa hänelle myös ongelmia. Hän ei välttämättä tajua milloin lopettaa, ja saattaa haalia itselleen niin paljon töitä, ettei oikeasti pystykään tekemään niitä. Tai hahmo, joka on suuri vitsiniekka ja erittäin hauska, saattaakin olla hauska vain peittääkseen omia epävarmuuksiaan, tai saattaa vitsailla myös sellaisissa tilanteissa, joissa ei tulisi vitsailla. Mahdollisuudet ovat loputtomat, ja luonteenpiirteillä voi helposti leikitellä ja kokeilla aivan uusiakin juttuja!

Hahmo herää

henkiin tarinansa kautta

Toinen asia, jota on hyvä miettiä hahmoa suunnitellessa ja kirjoittaessa on hänen reaktionsa ja maneerinsa. Tämä ei ole aivan yhtä näkyvä asia kuin luonne, mutta hahmosta saa helposti “aidomman” kirjoittamalla hänelle pieniä yksityiskohtia. Sellaisia yksityiskohtia voivat olla esimerkiksi miten hahmo hymyilee, onko hänen hymynsä pieni vai leveä hammashymy, tai hyräileekö hän ajatuksissaan. Joku hahmo saattaa aina seisoa hyvin ryhdikkäänä, toinen saattaa mieluummin hypähdellä kuin kävellä rauhallisesti. Tai ollessaan hermostunut, jonkun kädet hikoaa ja joku toinen ei meinaa pysyä ollenkaan paikoillaan. Jos muistaa edes välillä kirjoittaa pieniä yksityiskohtia, ollaan jo hyvällä mallilla mahtavan hahmon kirjoittamisessa!

Näitä kaikkia ei tietysti tarvitse kirjoittaa hahmoesittelyyn, vaan hahmosta voi paljastua “uusia” piirteitä myöhemmin tarinoissa. Sillä, ettei kerro kaikkea aivan heti, saa lukijat hyvin koukkuun ja odottamaan seuraaviakin tarinoita innolla. Hahmoesittelyyn ei välttämättä ole luontevaakaan tunkea aivan kaikkea mahdollista informaatiota, vaan perustiedot usein riittävät. Kuten jo aiemmin mainitsin, “tylsästä” hahmosta saa myös taitavasti kirjoittamalla aivan mainion, monipuolisen ja mielenkiintoisen hahmon. Tässä on avaimena hahmon tarina, ja erityisesti sen eteneminen normaalien tallitarinoiden taustalla.

Oikeilla ihmisillä on elämänsä, haasteensa ja tavoitteensa myös talli­arjen ulkopuolella, joten miksi hahmoilla ei olisi?

Pelkkien heppatarinoiden kirjoittaminen on kieltämättä mukavaa, ja täysin sallittua, mutta hahmoon saa mukavasti lisämaustetta, kun vain mainitseekin hänen ulkopuolisesta elämästään. Kenties hänellä on paljon läksyjä tehtävänä, tai hän ei voi olla ajattelematta ihastustaan edes tallilla, tai hän oli juuri riidellyt ystävänsä kanssa ja miettii, miten voisi korjata asian. Lisäväriä saa luotua siis aivan tavallisilla, arkisillakin asioilla.

Jos haluaa sukeltaa vielä syvemmälle hahmoon, voi miettiä hänen tarinaansa myös pitkällä tähtäimellä. Hahmolle voi suunnitella tulevaisuutta, ammattia, perhettä, tavoitteita ja haaveita. Tässä on oiva tilaisuus toteuttaa omiakin haaveita! Kenties hahmosi haluaa olla maailmankuulu kouluratsastaja, ja haaveilee GP-luokkien voitoista silloin, kun ratsastustunnilla sujui pohkeenväistöt erittäin hyvin. Hahmojen ei tarvitse olla täydellisiä jo aloittaessaan, vaan nekin saavat kasvaa ja kehittyä ajan myötä, jolloin myös itse kirjoittajan ja lukijoidenkin mielenkiinto säilyy paremmin. Kaikkea ei tarvitse suunnitella etukäteen - välillä yllätän jopa itsenikin, kun edistän hahmojeni elämää - mutta jokin ajatus hänen elämänsä aikajanasta on ihan hyödyllistä pitää mielessä silloin kun kirjoittaa. Tällöin oma kirjoitustyö helpottuu, mutta kaikkein tärkeimpänä on kuitenkin pitää hauskaa hahmon kanssa. Itse koen hahmojen aikajanan ja tarinan suunnittelemisen älyttömän mukavana ajanvietteenä, johon voisin uppoutua tunneiksi, joku toinen taas ei ehkä pidä siitä niin paljoa, eikä sekään haittaa! Perusidean lisäksi voit itse valita, paljonko hahmon ulkopuolista elämää tuot mukaan tallitarinoihin, eikä tavalliset hoitotarinat ole yhtään sen huonompia.

Kirjoita hahmosta,

joka innostaa sinua

Näin loppuun haluaisin vielä nostaa esille muutaman asian, johon törmää usein, ja joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Yksi näistä on realismi. Jotkut ovat sitä mieltä, että virtuaalihahmojen kuuluisi olla täysin realistisia, toiset taas kirjoittavat juuri siksi, että voivat tehdä aivan mitä huvittaa. Itse koen, että realismin venyttäminen on aivan sallittua ja hauskaa, kunhan sille on perustelu, ja se on otettu mukaan tarkoituksella. Kovin usein näkee esimerkiksi ratsastuskoulujen hoitajahakemuksissa kilparatsastajia, joilla on jo neljä omaa gp-tason kilpahevosta, mutta jotka jostain syystä haluavat myös hoitaa ratsastuskoulun shetlanninponia. Oikeassa maailmassahan näin ei luultavasti tapahdu, mutta virtuaalimaailmassa se voi hyvinkin tapahtua, jos sille on oikeasti hyvä ja uskottava syy. Useimmiten hahmoista kuitenkin tehdään älyttömän taitavia vain siksi, että ne olisivat taitavia ja upeita, eikä hahmojen kehityksen tai tarinan takia. Omista hahmoistaan saa toki tehdä tasan niin taitavia kuin itse haluaa, mutta on hyvä muistaa, etteivät ratsastustaidot itsessään tee hahmosta mielenkiintoista. Aivan yhtä mielenkiintoista, tai jopa enemmänkin, on lukea aloittelevan ratsastajan mietteitä oikeasta kevennyksestä, kuin supertaitavasta tuntiratsastajasta, jolla sujuu aina täydellisesti. Kannattaa siis muistaa miettiä, sopiiko juuri se hahmo kyseiselle tallille, vai olisiko syytä keksiä joko uusi hahmo, tai viedä olemassaoleva jollekin toiselle tallille, esimerkiksi kilparatsastaja laadukkaalle valmennustallille ratsastuskoulun sijaan.

Hahmon kirjoittamisesta voisi antaa vaikka kuinka monta vinkkiä, joista jotkut toimivat toisilla ja jotkut eivät. Totuus on, että eri ihmiset luovat eri tavoilla, eikä ole oikeaa tai väärää tapaa luoda itselleen mielenkiintoista hahmoa. Pyrin kertomaan tässä kuitenkin joistain perusasioista, jotka on hyödyllistä pitää edes mielessä hahmoa luodessa. Taitavaksi kirjoittajaksi oppii kuitenkin vain kirjoittamalla, lukemalla ja harjoittelemalla, joten suosittelen vahvasti vain kokeilemaan erilaisia hahmoja ja kirjoittamaan sydämensä kyllyydestä! Kannattaa myös lukea paljon tarinoita sekä kirjoja, ja kiinnittää niissä erityisesti huomiota siihen, miten hahmoja kuvaillaan. Itse lueskelen myös paljon muiden hahmoesittelyitä, myös aivan vierailla talleilla. Muilta kirjoittajilta voi oppia paljon!

Virtuaalitallien foorumit ovat hyvä paikka aloittaa kirjoittaminen ja myös muiden tarinoiden lukeminen, ja voin suositella tutustumaan esimerkiksi Hallavan hahmoista aivan jokaiseen, sillä ne ovat kaikki vallan mainiosti kirjoitettuja hahmoja, joilta voi oppia paljon myös itse! loppuikoni

Teksti
Kaarna
Kuvat
Aleksi

Sateen-

kaarevalla

hahmolla

virtuaali-

maailmassa

Virtuaalimaailma tuntuu olevan
pullollaan sateenkaarevia hahmoja, mutta onko asia kuitenkaan aivan niin yksiselitteinen? Kiinnittääkö nettitallilla pyörivä homopariskunta enempää huomiota kuin heteropari? Mitä kaikkea sinä voit kirjoittajana saada kertoessasi queer-hahmosta?

Sateenkaarevuus

virtuaalitalleilla yleisempää

kuin tosielämässä?

Virtuaalitalleilla on usein vakiintunut tapa tehdä hahmoille yksityiskohtaiset esittelyt, jotka postataan kaikkien nähtäville. Esittely auttaa itse kirjoittajaa suunnittelemaan hahmoaan, sekä muita kuvailemaan kyseistä hahmoa omissa tarinoissaan sen omistajan haluamalla tavalla. Uskon, että tämän esittelytekstin takia on paljon helpompi ja siksi yleisempää ilmaista sukupuolta ja seksuaalista suuntautumista kuin IRL (in real life).

Oikeassa elämässä et valitettavasti liiku paikasta toiseen valtavan infotaulun kanssa, missä lukisi kaikki pienetkin nippelitiedot itsestäsi ja läheisistäsi. Tämä kaikki-tiedot-mukavasti-esillä-juttu saattaa olla jossain määrin syy sille, että sateenkaarevia hahmoja vaikuttaa olevan enemmän kuin sateenkaarevia ihmisiä oikeassa elämässä. Harvempi queer-ihminen erottuu selkeästi muusta massasta tai kailottaa omaa identiteettiään ja suuntautumistaan, mikä voi johtaa siihen, että useimpien ihmisten oletetaan olevan heteroita ja cis-sukupuolisia.

Netissä yleisestikin, eikä ainoastaan virtuaalihevospiireissä, voi olla helpompi olla massasta poikkeava ja oma itsensä ilman pelkoa siitä, ettei tulisi hyväksytyksi. En ole virtuaalihevosharrastukseni aikana törmännyt siihen, että nettikiusaaminen kohdistuisi sateenkaarevaan virtuaalihahmoon, ainakaan samalla tavalla kuin se oikeassa elämässä joskus kohdistuu.

Virtuaalihevos-

harrastajat avoimempia

kuin muu maailma?

Stereotypisoidaanpa vähän. Tavanomaisesti virtuaaliheppailu toteutetaan kuvina ja teksteinä, eikös? Ja yllämainitut harrastukset vetävät stereotyyppisesti luovempaa porukkaa puoleensa, eikö vain? En tiedä teistä, mutta omasta kokemuksesta näistä ”luovista” piireistä löytyy aivan oikeassakin elämässä enemmän queer-ihmisiä. Näin esimerkkinä, kuulun itse kuvataideryhmään. Kuvataideryhmän seitsemästä osanottajasta, kuusi on vuoden aikana tullut jollain tavalla kaapista ulos. Onko tällä stereotyyppisesti luovalla ihmisryhmällä, virtuaalimaailmalla ja sateenkaari-ihmisillä mitään yhteyttä vai onko kyse sattumasta?

En tiedä, enkä osaa sanoa. Ihanan hyväksyvää porukkaa virtuaalimaailma on joka tapauksessa pullollaan. Mielestäni homo hahmo ei kiinnitä virtuaalimaailmassa sen enempää huomiota kuin hetero hahmokaan, joka on tietysti ihan mahtava asia. Ei meitä sateenkaari-ihmisiä tarvitsisi kohdella eri tavalla ulkomaailmassakaan, pistää merkille kadulla tai kummastella työporukan kesken. Aivan samat ihmisoikeudet ja hyväksyntä riittäisi. Suomen virtuaalimaailman avoinmielisestä yhteisöstä voisi mielestäni oikein hyvin ottaa mallia.

On ihanaa, että aika lailla jokainen sukupuoli ja suuntautuminen saa virtuaalimaailmassa osakseen näkyvyyttä.

Mielestäni on myös kaunista, että virtuaalimaailmassa sateenkaarevia hahmoja löytyy isossa skaalassa. Siinä missä nykymaailmassakaan ei enää puhuta pelkästään homoista ja biseksuaaleista, voi virtuaalimaailmassakin törmätä myös esimerkiksi pariin demiseksuaaliin, jokuseen panseksuaaliin, aseksuaaleihin, eri sukupuoliin ja tietysti ihan yleisesti vain queer-hahmohin. On ihanaa, kun skaala on niin laaja, että aika lailla jokainen sukupuoli ja suuntautuminen saa osakseen näkyvyyttä.

Sateenkaarevien hahmojen

määrä yleisesti ottaen

Vaikka mielestäni välillä vaikuttaa, että virtuaalimaailmassa ei muita kuin queer-hahmoja olekaan, täytyy ehkä luottaa muuhunkin kuin pelkkään vaikutelmaan. Tosiasiassa, varsinkin nettitalleilla sateenkaarevat hahmot ovat vähemmistössä. Eikä sen pitäisi olla mikään järkyttävä yllätys, näinhän ulkomaailmassakin on. Netissä asiaan vain kiinnittää helpommin huomiota. Yleinen trendi on, että suurin piirtein 20 hahmon tallista, noin neljäsosa on sateenkaarevia. Ei mitenkään käsittämättömän paljon, mutta mukavat määrät kuitenkin. Instagramin puolella taas, omien havaintojeni mukaan sateenkaarevuutta löytyy hieman enemmän. Näitä hahmoja on vaikea pistää numeroiksi, mutta sanoisin, että 20 yksittäisen virtuaalihahmon tilistä noin kahdeksassa hahmo on tavalla tai toisella sateenkaareva.

Talleilta, joiden kävijät ovat yli 16-vuotiata, löytyy enemmän sateenkaarevia hahmoja.

Hahmojen ikähaarukalla näyttäisi olevan myös jotain tekemistä queer-hahmojen määrän kanssa. Talleilla, joiden kävijäkunta on lähempänä 13 kuin 16 ikävuotta, on yleisesti katsottuna vähemmän sateenkaarevia hahmoja. Ehkä oma identiteetti ei ole vielä tämän ikähaarukan hahmoille olennainen, tai sateenkaarevuutta ei koeta vielä tarpeelliseksi mainita oman hahmon esittelyssä. Selvästi näkyy myös se, että kun hahmojen ikäjakauma nousee lähemmäs täysi-ikää ja lukion loppuvuosia, löytyy joukosta lgbtqa+ hahmoja enemmän, samalla mitalla kuin sateenkaarevia seurustelusuhteitakin. Trendiin saattaisi vaikuttaa myös se, että vanhempia harrastajia kiinnostaa usein itse hoitotarinoiden kirjoittamisen sijaan enemmän hahmojen välinen vuorovaikutus, kun taas nuoremmille tarinoitsijoille suurin motivaattori ovat itse hevoset.

Sateenkaarevat

hahmot Hallavassa

Hallavassa näyttää kuitenkin aikojen saatossa olleen enemmän sateenkaarihahmoja kuin keskiarvo antaa odottaa. Tällä hetkellä tallilla pyörivistä viidestätoista hallavalaisesta, ainakin neljä on näkyvästi sateenkaarevia, ja historiasta löytyy useita hahmoja lisää. Mistä tämä mahtaisi johtua?

Mietitäänpä hiukan pintaa syvemmältä. Mitä nyt tässä puolen vuoden Hallava-matkallani olen huomannut, Hallavassa on ihanan suvaitsevainen ilmapiiri. Niin hahmot, kuin ihmisetkin niiden takana ovat vapaamielisiä, niin että juuri sillä oman hahmon identiteetillä on helppo tulla mukaan. Introvertimmälläkin luonteella varustettuna pääsee helposti sisälle porukkaan. Tietysti jo valmiiksi mukana olleet queer-hahmot edesauttavat päätöstä tehdä sateenkaareva hahmo, kun tiedostaa, ettei oma hahmo tulisi olemaan ainoa. Lyhyissä tarinanpätkissä voi helposti tutustua toisten hahmoihin, ilman mitään järkyttävää painetta siitä astuuko toisen kirjoittajan varpaille. Riittää että tykkää tuottaa fiktiivistä tekstiä rennolla otteella. On ihanaa vaihtelua, kun pitkäkestoisen ja monimutkaisen juonen sijaan voi kirjoittaa rennommin, ilman sen suurempaa plottia. Ystävällinen porukka, rutkasti aikaa tuottaa tarinoita ja erilaiset tapahtumat sitovat yhteen suvaitsevaisen paketin, jonne on luonteva liittyä. Vaikkapa juuri sateenkaarihahmon kanssa.

Mitä sateenkaarevasta

hahmosta kirjoittaminen

antaa kirjoittajalle?

Ymmärsitte nyt varmasti jo sen, että virtuaalimaailmassamme on ihanan vapaamielinen ja suvaitsevainen ilmapiiri, eikä sateenkarihahmo eroa saamassaan huomiomäärässä tavanomaisesta cishet hahmosta. Miksi siis juuri sinun kannattaisi kokeilla queer-hahmolla kirjoittamista?

Aivan alkajaisiksi on pakko sanoa, että mielestäni sateenkaarevuus hahmossa tuo heti aivan omaa syvyyttä henkilöön. Totuushan on se, ettei oikeassakaan maailmassa jokainen ole cis-sukupuolinen ja hetero, vaikka katukuvassa saattaisikin näyttää siltä. Vaikka et itse henkilökohtaisesti olisi sateenkaareva, voi queer-hahmon näkökulmasta kirjoittamien olla vähintään silmiä avaava kokeilu. Ei kannata myöskään pelätä sitä, että saattaisit kirjoittaa jostain asiasta “väärin” tai vahingossa loukata omalta oikealta identiteetiltään queer-ihmistä. Pohdi kuitenkin etukäteen, mitkä ovat omat motivaatiosi queer-hahmon luomiseen? Haluatko tutkia omaa identiteettiäsi hahmon kautta tai haluatko oppia katsomaan maailmaa toisesta näkökulmasta? Ne ovat molemmat varsin hyviä syitä, mutta jos motivaationasi on vain puhtaasti halu tehdä hahmostasi “erikoinen” tai se, että “homoparit on niiiin söpöjä!” niin sitten suosittelen pidättäytymään omassa identiteetissä hahmoa luodessa.

Queer-hahmon näkökulmasta kirjoittaminen voi olla silmiä avaava kokemus.

Sateenkaarevaa hahmoa suunnitellessa voi helposti leikitellä erilaisilla identiteettivaihtoehdoilla. Sukupuolia ja seksuaalisia suuntautumisia on aivan loputtomasti, joten hahmoa luodessa voi lähes sanoa omistavansa loputtomat vaihtoehdot. On aseksuaaleja, demiseksuaaleja, homoja, biseksuaaleja, transnaisia, transmiehiä, omniseksuaaleja, panseksuaaleja, sukupuolettomia, demityttöjä, demipoikia, demisukupuolisia, polyseksuaaleja, genderqueereja, greyaceja, genderfluideja, interseksuaaleja, lesboja, queereja, ja uskokaa, lista on pitkä. Luettelin ainoastaan nopeasti päähäni tulleet suuntautumiset ja sukupuolet - mahdollisuuksia siis riittää. Mikset siis edes kokeilisi miltä maailma näyttää sateenkaari-ihmisen näkökulmasta, jos et ole jo valmiiksi sellainen.

Queer-hahmosta

uutta syvyyttä tarinointiin

Kuten mitä tahansa hahmoa, niin myös sateenkaarevaa hahmoa määrittävät sen menneisyys, perhesuhteet ja ympäristökin. Sateenkaarevan hahmon elämässä käännekohdat saattavat kuitenkin näkyä selvemmin ja niihin on kirjoittajana helppo tarttua. Otan vaikka hahmoni Kaarnan esimerkiksi. Kaarna on luonteeltaan tosi vaikea tyyppi lähestyä, ja muureja on pystyssä vähän turhankin paljon. Ennen kuin Kaarna tuli kaapista ulos sukupuolettomana, oli hän silloinkin enemmän introvertin luonteen puolelle kallistuva, muttei ollenkaan niin varovainen ja sosiaalisesti ahdistunut. Kaapista ulos tuleminen muutti Kaarnaa siten, kun jokaiselta ei tullutkaan sitä hyväksyvää vastaanottoa. Kaarnan luonnetta muokannut syy oli siis kaapista ulos tuleminen, ja seuraus entistä varautuneempi olemus. Ihan sama juttu kuin esimerkiksi hahmoissa, jotka ovat läpikäyneet jonkin sortin trauman tai elämänmullistuksen.

Oli hahmosi sitten sateenkaareva tai ei, kannattaa miettiä mitkä ovat ne syy-seuraus-suhteet tai käännekohdat, jotka ovat muokanneet hahmoasi, ja tadaa! Sinulla on edessäsi elävä hahmo, jolla on historia, nykyhetki ja muistoja, jotka tekevät siitä persoonallisen, ja jotka perustelevat tapaa, millä hahmosi toimii erilaisissa tilanteissa. Saat kirjoittajana uuden näkökulman ja syvyyttä tarinoihisi.


Kaarna ja Miska
Kaarna hoitsunsa Miskan
kanssa hyppäämässä

Uusia näkökulmia

toisesta identiteetistä

Kaarnan kanssa pääsen uppoutumaan aivan uuteen tapaan katsella maailmaa. Kaarnahan on täysin sukupuoleton, ja jonnekin sinne pan- ja omniseksuaalisuuden lokeroihin loksahtava henkilö. Kaarnan silmien läpi maailmaa katsellessa tuntuu, että itsellekin tulisi hiukan erilainen suunta ajatella. Vaikka itsekin olen sateenkaarinuori, Kaarnan identiteetti eroaa omastani kuitenkin sen verran, että hahmosta kirjoittaessa tajuaa uusia ja itselle vieraita ongelmia. Nuo pienet eroavaisuudet tuovat juuri ne silmiä avaavat kokemukset, kun pitääkin lähteä kertaalleen miettimään, miten se oma hahmo reagoikaan eri olosuhteissa.

Joidenkin sateenkaarevien hahmojeni kohdalla niiden piirteet rajoittuvat omiin kokemuksiini. Esimerkiksi Kaarna kokee dysphorian suhteellisen laimeana, niin kuin sen henkilökohtaisesti koen. Olisin kuitenkin voinut vaikkapa googlata miltä sellainen ”pahemman luokan dysphoria” tuntuu, mutten usko, että olisin voinut kirjoittaa siitä silloin yhtä varmasti ja kuvailevasti. Kaikki voivat omalla kohdallaan miettiä, mikä on se itselle sopiva määrä, minkä mennä oman kokemuspiirinsä ulkopuolelle, ja millainen juuri se oma sateenkaareva hahmo voisi olla.

Mitä jos queer-hahmoa tehdessä tulee vastaan kohta, jolloin et ole varma jonkun asian todenpitävyydestä, etkä tiedä mistä löytäisit tiedolle pohjan? Perustietoja sateenkaarevuudesta saa tietysti netistä, mutta henkilökohtaisempia kokemuksia voi helposti löytää Instagramista lgbtqa+ nuorten tileiltä, jotka kannattaa käydä katsomassa, jos et saa omakohtaisia kokemuksiasi sovellettua hahmoosi. Jos omistat läheisen ystävän, joka on identiteetiltään lähempänä hahmoasi kuin itse olet, kannattaa rohkeasti kysyä apua. Itse ainakin voisin puhua sateenkaarevuudestani päivät pitkät, ja uskon kovasti ettei kaveriasi haittaisi, niin kauan kun esität kysymykset kohteliaasti.

Pähkinänkuoressa siis, sateenkaarevasta hahmosta kirjoittaminen voi antaa sinulle uuden näkökulman katsella maailmaa, erilaisen tavan leikitellä identiteeteillä, auttaa luomaan pintaa syvemmälle ulottuvia persoonia, tai vaikka vain saada kivan kokemuksen. Suosittelen suuresti vähintään kokeilemaan, jos hahmosuunnittelun saisikin nostettua täysin uudelle tasolle!

Kaikki tämä tiivistettynä

Aika ajoin tätä tekstiä kirjoittaessani, tuntui että olisin selittänyt jokaiseen väliin turhaa höttöä, joten tiivistetään koko juttu kompaktiksi pikkupaketiksi. Suomen virtuaalimaailmassa on ihan huippu ilmapiiri, enkä ainakaan nettitallien suunnalta ole huomannut minkäänlaista epätoivottua huomiota sateenkaarevampia virtuaalihahmoja kohtaan. On helppo luoda omanlaisensa hahmo ilman sen kummempia paineita. Sateenkaarevuus virtuaalimaailmassa saattaa, vaikkapa esittelyteksteissä suoraan kerrottuna, vaikuttaa yleisemmältä kuin oikeassa maailmassa, mutta niin kuin saattaa arvata, on se silti selvässä vähemmistössä.

Sateenkaarevasta hahmosta kirjoittaminen antaa paljon uutta kirjoittajalle. Vaikka olisitkin aikaisemmin kertonut jonkinlaisesta queer-hahmosta, on vaihtoehtoja niin loputtomasti, että pystyt luomaan helposti paljon suuntaukseltaan ja sukupuoleltaan erilaisia hahmoja. Sateenkaarevuus voi tuoda hahmolle uudenlaista syvyyttä, ja hahmon käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa voi perustella astetta helpommin vaikkapa identiteettikriisin tai hyväksymättä jättämisen pelolla. Keksitty hahmo voi todellisuudessa opettaa paljonkin siitä kirjoittavalle joko omasta itsestäsi tai ihmisistä ympärilläsi, vaikkei sitä heti itse huomaisikaan. Mikset siis kokeilisi - hyviä vaikutuksia on rutkasti, etkä takuulla tule häviämään mitään. loppuikoni

virtuaali-
maailman
influensserit


Teksti ja kuvat
vierailijat

Tässä artikkelissa esittelemme virtuaalihevosharrastajien hahmoja niin nettipuolen eri talleilta kuin myös instagramissa vaikuttavilta tileiltä. Hahmojen omistajat kertovat omia näkemyksiään siitä, minkälainen on mielenkiintoinen hahmo ja mikä siinä omassa hahmossa inspiroi.

Jusu Rosengård @jusurosen

jusu
Kuva Lynn

Josefina, kaino kartanonneito, on hyväosainen 22-vuotias heppatyttö: varakkaiden, estehevosia kasvattavien vanhempien takaamana sillä olisi mahdollisuuksia vaikka mihin. Syystä tai toisesta (tai tosi monesta) halu nousta suuriin esteluokkiin kuitenkin puuttuu.

Virtuaalimaailmassa voisin kirjoittaa hänestä tavattoman lahjakkaan supertähden, mutta sellainen ei motivoi minua tarinantekijänä. Josefinan tarinassa näkyvät hahmon heikkoudet. Elämää suuremman draaman sijaan Josefinan pulmat ovat aika arkisia. Hän on epävarma itsestään, yrittää miellyttää ihan kaikkia eikä ihan tiedä millainen oikeastaan haluaisi olla. Somen kiiltokuva-jusurosen on todellista Jusu Rosengårdia rohkeamman oloinen, koska kukapa tahtoisi myöntää olevansa vähäsen itseinhoinen jänishousu?

Hahmojen osalta suurimmat turn-offini ovat liika täydellisyys ja överit saippuasarjadraamat, ja yhä enemmän viehättää rosoinen realismi lempeällä huumorilla höystettynä.

Esittely Oma päiväkirja Insta Grannin päivis Pikin päivis Auburn estate

Heidi Näyhö @heidinayho

heidi
Kuva Heidi (Line VRL-08682)

Heidi on 27-vuotias yhden lapsen äiti, joka hahmona on muokkaantunut raameihinsa oikeastaan vasta Auburnin myötä. Tasapainottelee tällä hetkellä lapsiarjen, töiden ja uuden parisuhteen kanssa. Heidi omistaa oman tallin Orijoella, jossa on tällä hetkellä käynnissä remontti tilojen laajentamiseksi. On tullut tunnetuksi myös kasvattajana, sillä esimerkiksi vuoden 2018 Power Jumpin voittajahevonen Hestia Carlee on naisen oma kasvatti ja tämän varsa Cariad tuli sinä vuonna toiseksi pääluokassa.

Hahmona Heidiä on ollut oikeastaan aina yhtä ihana kirjoittaa, sillä se kuvastaa kaikkea sitä, mitä täydellisessä maailmassa saattaisi melkein kuka tahansa meistä olla. Viimeisten vuosien ala- ja ylämäet on kaavailtu pitkälti läheisiksi tulleiden harrastajien kanssa yhteistuumin - yllätyslapsi ja nyt uusimpana jännittävä parisuhde. Sen kaltaiset suuret elämäntapahtumat ovat pakottaneet miettimään syvemmin hahmon taustaa, luonnetta ja tulevaisuutta: millainen äiti on kiireinen yritysnainen, jonka maailmaa halkoo yksityisyyden tarve ja samalla suhde, jossa tarvitseekin avautua vieraalle ihmiselle?

Esittely Oma päiväkirja Insta Cariadin päivis Auburn estate

Alexiina Center

alexiina
Kuva VRL-02207

Alexiina Center, tänä vuonna 50-vuotisjuhlaansa viettävä päähahmoni, on ollut tarinoissani mukana lähes viisitoista vuotta. Aivan varhaisia hahmoa koskevia tekstejä ei valitettavasti ole enää missään tallessa, mutta jo tallin perustamisen aikoihin vuonna 2005 loin samalla jonkinlaisen henkilöhahmon. Vasta myöhempinä vuosina se muovautui enemmän omanlaisekseen ja sai lisää syvyyttä.

Alexiinan hahmo ei ole vuosien varrella juuri muuttunut, vaan pysynyt hyvin samankaltaisena: alusta alkaen mielikuvissani hän on ollut vaaleanpitkätukkainen ja käyttänyt paljon valkoista. Hahmon luonne on ehkä eniten kehittynyt oman aikuistumiseni rinnalla. Alexiina ei ole koskaan varsinaisesti ollut kuten minä itse olen, vaan sen syntyyn on jonkin verran tullut vaikutteita omasta äidistäni sekä loput sieltä, mistä luovuus nyt yleensä tulee - jostain toisesta ulottuvuudesta.

Hyvä hahmo itselleni tarkoittaa hahmoa, joka toimii kanavana, viestinviejänä, jonka kautta voin käsitellä erilaisia asioita ja oppia ymmärtämään erilaisia ihmisiä. Kannattaakin rohkeasti kokeilla joskus luoda ja tarinoida hahmolla, jonka kaltaisia ihmisiä ei oikeassa elämässään ymmärrä laisinkaan!

Esittely Päiväkirja Orange Wood Ranch

Salma Stjärndahl @seppelevirtuaali

salma
Kuva Anne L

Tuntemattomat sanoisivat, että Salma on nuori menestynyt esteratsastaja, joka kolmen hevosen lisäksi omistaa myös palasen kokonaisesta ratsastuskoulusta. Tutut sanoisivat, että hän on niitä ihmisiä, jotka näkevät jokaisessa pilvessä pienen kaistaleen kultareunaa. Joko tämä kultareunus kertoo yltiöpositiivisuudesta tai hiukkasen hullusta luonteesta - vaikea sanoa, kumpi on osuvampi määritelmä.

Salma on yksi Seppeleen kolmesta omistajasta. Tallin pyörittämisen lisäksi hän kisaa ratsuponillaan Bonniella ja kouluttaa sen alle vuotiasta varsaa Blisiä, josta myös kaavaillaan esteratsua. Hän on samaan aikaan sekä punaposkinen ponityttö palaamassa lumiselta maastoretkeltä että kisatakkiin pukeutunut elegantti ammattilainen, joka tietää miten kunniakierroksella kuuluu heittää vaatimaton hymy kameralle.

Olen aloittanut Salman kirjoittamisen vuonna 2012. Minua kiehtoo ponityttöunelma - ei niinkään se, jossa kaikki aina onnistuu, vaan se hauska ja elämältä tuntuva ja välillä ihan kauhea oikea hevoselämä, jossa herätään kuudelta tekemään aamutallia parin parhaan kaverin kanssa. Kirjoitan Salmalla seikkailuista, värikkäästä ja hullusta ystäväpiiristä sekä tavoitteellisesta ratsastuksesta, jossa melkein tärkeintä on voittaa ja oikeasti tärkeintä oman hevosen tyytyväinen hahmo karsinan hämyssä.

Esittely Päiväkirja Insta Seppele

Helemias Ilves #virtuaalihello

hello
Kuva Oresama

Hello on vähäsen laiska tyyppi, joka ei turhia murehdi, eikä aina mieti sanojaan. Hänellä on laaja ystäväpiiri, mutta yhtä lailla laaja inhoajapiirikin, koska joitakuita Hellon tapaiset raivostuttavat.

Hevoset ovat vain osa Hellon elämää, mikä onkin Hopiavuoren hahmoille tyypillistä. Hello on tallin surkein hevosenkäsittelijä. Hän on oppinut pienen hevostietoutensa vuokrahevoseltaan: kokeilemalla, mitä mistäkin nappulasta tapahtuu. Hänen elämänsä typerin ratkaisu oli hankkia kesällä oma suomenhevosvarsa, jota hän kasvattaa osaamattomuuttaan hirviömäiseksi.

Enemmän kuin hevosihminen, Hello on pelimanni, ainoa kansanopiston musaope ja oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija.

Hello on kirjoittajalleen inspiroiva hahmo ristiriitaisuutensa, elämäntavoitteidensa ja pelkojensa vuoksi. Hänellä on elämässään selkeitä päämääriä, joita kohti tarina vie, ja selkeitä pelkoja, joita hänen tielleen voi heittää. Hän on samaan aikaan sekä ihana että kamala, rohkea ja pelkuri, älykäs ja ihan torvi, miellyttävä ja raivostuttava ja niin edelleen: hänen eri puolistaan riittää kerrottavaa.

Esittely Oma päiväkirja Insta Skotin päivis Typyn päivis Hopiavuori

Henri Haapaoja @henrivirtuaali

henri
Kuva Henkka

Henri Haapaoja, tutummin Henkka on juuri Turusta muuttanut hevosen omistaja, joka tasapainoilee lukion ja talleilun veitsenterällä. Ruskeatukkaisella pojalla on ikää 16 vuotta ja hän käy lukion ensimmäistä vuotta Lehtovaarassa. Henkan hevonen on oldenburgruuna Matte, joka opettaa pojalle kouluratsastuksen saloja ja maastolaukkaamisen hauskuutta.

Halusin luoda hahmon, joka olisi minulle täysin uutta kirjoitettavaa, tuodessaan siinä sivussa lisämotivaatiota ja samalla haastetta tarinointiin. Henrin elämäntilanteen perusteella hahmo on siis täysi vastakohta oikean elämän itsestäni.

Mielestäni hyvässä hahmossa on otettu mukaan realistisesti oikea elämä, hahmon luonne sekä esimerkiksi joku maneeri, jolla saa hahmosta heti paljon mielenkiintoisemman. Hahmoa luodessa on myös hyvä muistaa, ettei kukaan ole täydellinen.

Esittely Päiväkirja Insta Lehtovaaran ratsutila

Sylvie Moore @virtuaali_sylvie

sylvie
Kuva Sylvie

Sylvie Moore on 22-vuotias hevosnainen, joka asuu virtuaalisessa Englannissa kolmen kavioeläimensä, kolmen jänönsä ja kahden koiransa kanssa. Punapää ei omista omaa tallia, vaan kaikki kolme hevostaan ovat karsinavuokralla. Hoitohevosiakin löytyy muutama.

Inspiraatio Sylvien luomiseen lähti, kun halusin luoda ihan perustallaajan, joka ei putoaisi mallien, GP-ratsastajien ja langanlaihojen hahmojen trendilokeroihin. Hahmona Sylvie ei ole kummoinen, eikä ole tarkoituskaan. Tarinaan yritän sisällyttää muitakin kuin hevosiin liittyviä pätkiä ja niitä ei niin loistokkaita hetkiäkin. Seuraamaan pääsee esimerkiksi Instagramista, jossa tarina on aktiivisimmillaan. Esittelyt ja pitemmät tarinat löytyvät sivuilta.

Tili alkoi pelkästään Sylviellä, tämän valkean irlannincobitamman Kionan ja sileäkarvaisen collien Jessin kanssa. Ei kauaa mennyt, kun hahmo hoiti jo useampaa hevosta ja talouteen muutti kolme kania, joiden jälkeen australianpaimenkoirapentu. Hevoskatras kasvoi kahdella äskettäin, joista toinen tuli yllätysprojektiksi.

Blogi Insta

Noa Metsärinne @stadinhippi

noa
Kuva VRL-12637

Helsinkiläisen Noa Metsärinteen elämä teki täyskäännöksen, kun huumekierteeseen vajonnut nuori mies löysi itsensä pinteestä tieltä suistuneen autonromun kyydistä. Noan toinen jalka piti amputoida ja päähän kohdistunut isku laukaisi epilepsian sekä kuuroutti toisen korvan. Sairasvuoteelta päästyään Noaa odotti piinalliset ja pitkät kuukaudet katkaisuhoidossa, mutta toivo tulevaisuudessa häämöttävästä paremmasta elämästä oli tarpeeksi vahva motivaatio jatkamaan vaikeuksista huolimatta.

Katkaisuhoidon yhtenä muotona Noalle valikoitui hevosterapia, jonka ansiosta Noa tutustui nykyiseen hevoseensa Flidaisiin. Rakkautta ensisilmäyksellä se ei ollut, vaan ennemminkin hidas lämpeäminen lajia kohtaa, mutta nykyisin Noa luonnehtii tammaansa "elämänsä naisena". Lopulta Flidaa tarjottiin Noalle omaksi, eikä miehen tarvinnut miettiä vastaustaan toistamiseen. Pian sen jälkeen hän pakkasi tavaransa, koiransa ja hevosensa, ja jätti pääkaupunkiseudun hektisyyden taakseen.

Nykyisin kolmikko elelee rauhallista elämää Otsonmäellä, ja vaikka elämä onkin näennäisesti helpompaa, menneisyyden aaveet jatkavat kummitteluaan yhä vuosienkin jälkeen...

Noan kohdalla pyrin tekemään jotain uutta ja vähemmän virtuaalimaailmassa nähtyä, ja hahmon epätäydellisyys sekä monimutkainen tausta innoittavat kirjoittamaan aina lisää. Mahdollisuuksia on monia, mihin suuntaan häntä lähteä kehittämään!

Esittely Oma päiväkirja Insta Flidan päiväkirja Hopiavuori

Matteo Locatelli

matteo
Kuva VRL-14207

Pian pyöreitä vuosikymmeniä täyttävä Matteo Locatelli, 39, on tuonut tuulahduksen Italian aurinkoa tänne Suomen ikuiseen marraskuuhun ja Vappulan Kartanoon. Matteo on kansainvälisen tason esteratsastaja, joka hankki oppinsa saksalaisilta ratsastajatähdiltä, kuten Fredric Kleiniltä. Kovin vaitonainen Matteo on kuitenkin ollut Suomeen muuttonsa syistä. Huhua liikkuu, että jopa Keski-Eurooppa kävi liian pieneksi hänelle ja samoissa hommissa toimineelle veljelleen.

Hyvä kuitenkin, että mies vaihtoi maisemaa, sillä Matteon ura lähti nousuun vasta tämän muutettua Suomeen. Paitsi että Matteo on keskittynyt uraansa esteratsastajana, on hän myös valmentanut menestyksekkäästi suomalaisia esteratsukoita. Herra Locatellin esteklinikalla onkin pyörähtänyt muun muassa Power Jumpissa ansioitunut Josefina Rosengård. Tällä hetkellä miehellä on työn alla huippukyvykäs nuori hannoverori, Garnet, jonka Matteo ja Kastanjeholmin Akseli Ruusuvuori ostivat yhdessä päätä huumaavalla hinnalla viime syksynä.

Verrattain erilaisen taustansa takia hahmo tuo mukavaa vaihtelua perisuomalaiselle suomenhevostallille. Inspiroivimpia asiota Matteossa on mielestäni sen onnistunut persoona kieliongelmineen päivineen, mikä tuo pilkettä ja juuri sopivasti haastetta kirjoittamiseen.

Esittely Hevoset Vappulan Kartano

Iivari von Hoffrén @zensimstable

Iivari
Kuva Pölhö

Minulla on monia suosikkihahmoja niin virtuaali- kuin rpg-piireissäkin, mutta Iivari von Hoffrén on ollut ehdoton lempilapseni jo kehittelyvuodesta 2014 saakka. Hän esittelee puolestani virtuaalimaailmalle akateemista ratsastustaidetta ja jakaa kanssani saman vaatemaun. Päähenkilöihin on helpompi samaistua, kun heissä on piirteitä itsestään.

Iivari on siitä jännittävä, että kerrankin uskalsin repäistä taustoiltaan oikeasti mielenkiintoisen hahmon, joita aiemmin omistin vain puhtaissa rpg-jutuissa. Olen malttanut pitää tarinankerronnan pitkäjänteisenä ja ylläpitää mysteereitä, mikä on minusta hyvän ja mielenkiintoisen hahmon esanssi: Iivari herättää paljon kysymyksiä, mutta antaa vain vähän vastauksia eikä kaikkia kerralla. Hahmon on oltava monikerroksinen, ei puhtaasti musta eikä valkoinen. Vaikealle luonteelle on syynsä, heikkoudet kääntyvät nopeasti vahvuuksiksi ja vahvuudet heikkouksiksi; sitä mukaa kun tarina etenee, löydän itsekin aina Iivarista uusia kerroksia

Esittely Blogi Insta Zen

Vivienne Blankley

viivi

Viivi on 12-vuotias tytönretale, jonka suuri sielu ja vallaton tukka näkyvät ja kuuluvat. Tyttö on tallinomistajan tytär, siis käytännössä ratsastussaappaat jaloissaan syntynyt. Hahmona Viivi on kohtalaisen vanha. Se on kulkenut tarinoissani nyt kahdeksan vuotta, melkein koko ikänsä, ja persoona on aina ollut vahva.

Kuitenkin vasta viime vuosina Viivin tarinaelämä on herännyt kunnolla henkiin, sillä kaipasin vakavien juttujen rinnalle helppoa kirjoitettavaa – koska juuri sitä Viivi on. Viivi sanoo, mitä mieleen juolahtaa. Myös liioittelu, puhekielisyys sekä eri kielillä leikkiminen kuuluvat tekstien tyyliin. Muutenkin Viivin kirjoittaminen on kaikessa suorapuheisuudessaan varsin rentouttavaa. Tekstit syntyvät ajatuksen virtana, jota editoin tavanomaista vähemmän. Kurittoman koululaisen hevosmaailmaan on kaikkinensa hirveän mutkatonta sujahtaa.

Esittely Päiväkirja Auburn Estate
Kiitos kaikille hahmonsa esitelleille! loppuikoni


jatkis

ensimmäinen
hoitopäiväni


Teksti Ruska Kuvat Aleksi

Aurinko kurkisteli hyväntuulisen uteliaasti pilvenretaleiden lomasta ja vähintään yhtä iloinen virne oli mun kasvoilla, kun kiireessä annoin pyörän kaatua maneesin seinää vasten ja nakkasin tallikassin olalle. En siinä ehtinyt pahemmin fiilistellä tuttuja maisemia, mutta panin hyvilläni merkille, että paikka näytti aika samalta kuin silloin kun mä olin viimeksi käynyt. Sitä reunustivat tarharivistöt ja kenttä, jolla juuri ponien selästä jalkautui ryhmä pikkulapsia taluttajien avustamina, ja pitkänmallinen harmaakivinen tallirakennus.

Kolistelin sisälle tupaan, joka näytti ihan samalta kuin ikuisuus sitten. Pirtinpöydällä oli pienten tuntilaisten piirroksia lempiponeista, kynnysmatolla oli sikin sokin tallilaisten kenkiä, räsymatot olivat kurtussa ja peltikaappirivistön päällinen oli täynnä lainakypäriä. Seinille oli liimattu kymmenittäin valokuvia hoitajista ja hevosista. Päivänvalo siivilöityi ristikkoikkunasta. Kotoisaa ja viihtyisää, tuumasin. Juuri nyt tupa oli tyhjillään – hoitajat tapasivat tulla viikonloppuisin vasta iltapäivällä tuntien loputtua. Toimiston ovi oli kuitenkin raollaan, ja sieltä kurkkasi Aleksin ystävällinen, parrakas naamataulu.
”Viisitoista minuuttia myöhässä”, lafkan guru moitiskeli, ”ja vielä ekana hoitopäivänä.”
”Sorisori”, pahoittelin potkiessani talvikengät muun kenkäsekamelskan joukkoon. ”Tuli vähän kiire töistä.”
”Eipä se mitään, vaikka täsmällisyys on kyllä hyvän hoitajan suurimpia hyveitä”, Aleksi totesi iloisesti. ”Mutta onpa kiva nähdä sinuakin pitkästä aikaa! Miten hurisee?”
Sitä seurasi pikainen kuulumisten vaihto – mitä muutoksia hevoskatraassa oli tapahtunut sitten mun lähtöni, mitä mä nykyään puuhasin – ja sitten päästiin itse asiaan, eli mun uuteen hoidokkiini Oskuun. Mä suorastaan puhisin innosta, kun Aleksi kertoi, millainen hevonen Osku oikein oli: 12-vuotias trakehnerruuna, estepainotteinen, saapunut Hallavaan pari kuukautta sitten.
”Siehän mainitsit hakemuksessa, että ponivuodet alkaa olla takana, ja että hyppääminen kiinnostaa, ja näin minä takavuosilta muistelinkin että esteet oli teikäläisen juttu. Siksi ajattelin, että sie ja Osku voisitte olla hyvä matchi”, Aleksi kertoili.
Mä nyökyttelin innokkaasti.
”Niin minäkin luulen”, myöntelin. ”Mistä mun nyt ois hyvä aloittaa?”
Sormet syyhysivät jo päästä selvittelemään takkuja hevosenhännästä ja puunaamaan varusteita.
”Osku oli tänä aamuna junnutunnilla, ja nyt se tarhailee. Sie voisit alkajaisiksi vaikka harjata sen putipuhtaaksi ja jos intoa riittää niin suitset voi aina pestä. Oskulla ei ole ollut hoitajaa, joten sen varusteet voivat olla vähän rappiolla.”

Mä lampsin riimunnaru kädessäni Aleksin ohjeiden mukaisesti isoille tarhoille, jossa Osku tarhaili kahden kaverinsa kanssa. Helpotuksekseni tunnistin ison raudikon tarhatovereistaan helposti.
Juuri, kun availin alempaa sähkölankaa luikahtaakseni tarhaan pyydystämään hoidokkiani, tallinovi aukesi ja ulos marssi jutellen ja nauraen kaksi ehkä minun ikäistäni tyttöä, myöskin riimunnarut kädessä. Ne olivat varmasti myös hoitajia. Nostin käteni iloiseen tervehdykseen, ja tytöt keskeyttivät jutustelunsa toisiaan vilkaisten ja tulivat tervehtimään.
”Morjesta! Meikämandoliini on tuon Oskun uunituore hoitaja, Ruska on nimeni”, esittäydyin hilpeästi.
”Tervetuloa vaan”, hihkaisi punatukkainen tyttö. ”Mä oon Ciara, tuon örmyn Valeran hoitaja”, hän kertoi osoittaen naapuritarhan yksin heinää mutustavaa ruunikkoa.
”Mun nimi on Alva, hoidan tuota Hauskaa tuolla”, vaaleatukkainen sanoi. ”Aleksi taisikin mainita, että Oskulle oli tulossa hoitajaksi joku ikivanha tallilainen.”
”Ikivanha, tosta mä tykkään”, myhäilin. ”Mutta onhan tuo rautias varmasti Osku? Aika tarkasti mä ne ohjeet kuuntelin ja ei näy muita rautiaita lähistöllä mutta olishan se nyt noloa jos veisin väärän hevosen.”
”On on”, tytöt vakuuttelivat nauraen. ”Ootko menossa sisälle harjailemaan? Voit liittyä meidän seuraan.”

Pian me talutettiin sievässä jonossa hoidokkimme talliin. Tallikäytävällä kävi kuhina, kun juuri tunnin lopettaneet alkeisratsastajat veivät varusteita paikalleen ja puhua papattivat vanhemmilleen tunnista. Mä vein Oskun karsinaansa. Aleksi oli neuvonut, että se kannatti sitoa hoitamisen ajaksi kiinni, koska sillä oli tapana silloin puuhastella sitä sun tätä.
Mä hain satulahuoneesta Oskun harjalaatikon ja suunnistin takaisin ruunan karsinalle. Silloin mut säikäytettiin pahanpäiväisesti, kun nurkan takaa marssi lauma suitsia kantavia polvenkorkuisia eteensä katsomatta. Mä tein nopean väistöliikkeen, harjalaatikko kolahti ovenkarmiin ja kammat ja harjat ja kaviokoukut levisivät lattialle iloisesti kolisten ja helisten. Pikkuiset tuijottivat mua kummeksuen, ja eiköhän seuraavassa hetkessä paikalle kävellyt niiden ratsastuksenopettaja, nuori ja tomerannäköinen nainen.
”Päätin sitten levittää nämä tavarat tähän”, totesin varsin asiallisesti. Nainen kohotteli kulmiaan, muttei näyttänyt lainkaan pahantahtoiselta.
”No, sä olet varmaan Oskun uusi hoitaja”, se sanoi ja ojensi kätensä. ”Nadja, ratsastuksenopettaja.”
Mä kohottauduin kättelemään ja esittäytymään. Sen jälkeen Nadja kiiruhti ohjeistamaan pikkulapsia, ja mä keräsin tavarani pikapikaa lattialta ja painuin Oskun karsinalle. Tulipahan taas tehtyä lähtemätön vaikutus.

Mä kulutin Oskun puunaamisen parissa tunnin, ja opin samalla tuntemaan vähän sekä hoitohevostani että kanssahoitajiani Ciaraa ja Alvaa. Molemmat tytöt olivat puheliaita, ja keskustelumme kiiri polveilevana tallikäytävän ylitse. Mä opin, että Ciara aikoi eläinlääkäriksi, ei vain tiennyt vielä milloin ja miten ja missä välissä mutta kuitenkin aikoi, ja että Alva harrasti partiota.
Aleksi oli ollut oikeassa Oskun hoitamisen suhteen – ruuna näperteli huulillaan vuoroin riimunnarun solmua ja vuoroin vesikupin reunaa, ja asteli välillä karsinassa edestakaisin. Mä jouduin pari kertaa komentamaan tiukasti sitä seisomaan aloillaan. Osku oli jotenkin kovin erilainen kuin mun takavuosien hoidokkini Fonzie, jota mä mietin vähän haikeana. Oskun karsinan kyltissä sattui kuitenkin lukemaan, että sen estetaso oli 130 senttiä, mikä sai mun vatsani heittämään volttia jännityksestä. Päästäsiinpä jo kokeilemaan hyppäämistä…

Tämän oli kuitenkin tarkoitus olla ensimmäinen hoitopäivä, jolloin mitään erityisen jännää ei tapahtunut, joten kun jokainen häntäjouhi oli siistissä järjestyksessä ja Oskun karvapeitteellä ei ollut pölyhiukkastakaan, oli aika viedä hevoset takaisin tarhaan.
”Mä ja Alva ajateltiin vielä pestä suitset lauantain kunniaksi”, Ciara ilmoitti, kun me käveltiin takaisin talliin.
”Kuinkas sattuikaan”, tuumasin iloisesti. ”Oskun tavarat on kuulemma nähneet jo muutaman ratsastustunnin sitten viime pesun.”
Me saatiin puunausseuraksi Niko, joka oli hiljaisin mun tähän mennessä tallilla tapaamistani ihmisistä. Se kuitenkin esitteli itsensä ex-ravuri Väiskin omistajaksi. Nikoakin hiljaisemmaksi meni kuitenkin Ciara, kun poika astui huoneeseen, minkä mä panin myhäillen merkille. Tällaista se oli kai aina. Ei tallilla voinut välttyä ihastumisilta, olihan muut hoitajat ja hevosenhoitajat kuitenkin maailman parasta ja hurmaavinta porukkaa.
Keskustelu kääntyi pian siviilielämästä ratsastusharrastukseen, mikä taisi olla talliympäristössä ihan luonnollista. Niko kertoi lisää Väiskin tarinasta, ja Alvakin kertoi pitävänsä kouluratsastuksesta. Mä kerroin, kuinka olin joitakin vuosia sitten hoitanut Hallavassa Fonzieta, mutta että intin aikana oli tullut kerättyä senttejä sen verran, ettei ponin selkään enää ollut asiaa. Pysyin kuitenkin yhdestä asiasta hipihiljaa: mulla oli pienenpieni haave. Mä halusin päästä kisakentille vielä ennen kuin jatko-opinnot veisivät mut pois Pronssijoelta. Se oli sinnikäs haave, mutta niin hiljainen ja surkea tosiseikkojen edessä, etten mä kehdannut sitä muille paljastaa, ainakaan ihan vielä.

Hoitopäivän päätteeksi Aleksi osoitti mulle tuvasta oman kaapin, yhden niistä rämisevistä, peltiovellisista lokeroista, jonne mä sain asetella omat kamppeeni tallikassista. Kaappi oli mulle uusi, mutta se oli ollut jonkun muun ennen mua, joten jouduin keräämään kaapin pohjalta parit ratsastushanskat ja sukkaparit, ja ovi repsotti vähän. Muistelin kaappiani poniajoilta. Olin ottanut tytöistä mallia ja kiinnittänyt oveen mun ja Fonzien voittamat ruusukkeet ja valokuvia ja kunniakirjoja. Mietin, että voisin tehdä saman tälle uudellekin kaapille nyt, kun olin taas täällä. Oli aika asettua taloksi. loppuikoni



tutoriaali

luonnoksesta
digimaalaukseksi


Teksti ja kuvat Aleksi

Jokaisella on oma yksilöllinen tyylinsä ja tapansa luoda kuvia, ja yhdelläkin henkilöllä se usein muuttuu vuosien saatossa. Itse piirrän tällä hetkellä suurimman osan kuvistani paperille ja teen värityksen digitaalisesti käyttäen Adobe Photoshop-ohjelmistoa. Esittelen nyt erään kuvan prosessin.

Kuvan tekeminen alkaa hmottelulla

Jokainen kuva lähtee liikkeelle ideasta. Kun tiedän minkälaisen kuvan haluan piirtää, ryhdyn yleensä etsimään sitä varten mallikuvia. Erityisesti jos hevonen on liikkeessä tai piirrän sen erikoisesta perpektiivistä, ovat mallikuvat hyvä apuväline. Mallikuvien käyttö on täysin sallittua, eikä riko kenenkään tekijänoikeuksia, jos et piirrä kuvaa läpi ja lopullinen kuva on tarpeeksi omanlaisensa. Idea on usein tässä avainasemassa. Jos kuvan idea, eli se mitä kuvassa on, millä tavalla ja millä tyylillä esitettynä, on sinun keksimäsi, tulee kuvakin olemaan sinun kädenjälkeäsi. Mutta jos lähtötilanne on se, että sinulla ei ole omaa ideaa ja törmäät johonkin kivaan kuvaan ja päätät tehdä samanlaisen, saattaa lopputulos olla lähellä luvattoman rajaa. Lähde siis liikkeelle omasta ideastasi!

Tätä kuvaa varten en etsinyt mallikuvaa, sillä hevosesta näkyy ainoastaan pää ja piirtämäni ihmiset ovat sen verran sarjakuvamaisia etten kokenut valokuvasta olevan paljon hyötyä. Oikeanlaisen asennon etsimisessä olisi mennyt turhan kauan aikaa, joten lähdin vain rohkeasti hahmottelemaan asetelmaa paperille ilman mallikuvaa.

eka versio

Ajatuksena oli, että kuvaan tulisi hevosen ja ihmisen lisäksi myös vahvasti paikan tuntua, joten aloitin kuvan miettimisen siitä, minkälaisen perspektiivin kuvaan laittaisin. Ensimmäisessä versiossa päädyin kuvaamaan tilannetta hieman yläviistosta ja kuten yllä olevasta kuvasta huomaat, ei lopputulos ollut kovin onnistunut. Yleensä en piirrä kuviani useampaan kertaan, vaan tyydyn myös ei niin täydellisiin lopputuloksiin. Tällä kertaa kuitenkin tiesin tarkkaan mitä kuvassa halusin korjata ja päätin siksi aloittaa kuvan alusta.

eka versio

Yläviisto perspektiivi ei selvästikään toiminut kuvassa, joten lähdin hahmottelemaan kuvaa udestaan, tällä kertaa tavanomaisemmasta perspektiivistä, jolloin myös horisontti ja tallin pihapiiri mahtuisivat kuvan taustalle. Samalla korjasin hahmon mittasuhteita ja hevosen pään muotoa.

Hahmottelen yleensä aina ensin suuret linjat ja tärkeimmät muodot ennen kuin lähden tekemään yksityiskohtia, mutta tämäkin riippuu paljon siitä minkälaista kuvaa olen tekemässä. Vaikka olisikin kiva lähteä heti näpertämään esimerkiksi kasvojen yksityiskohtia, on usein sen jälkeen paljon hankalampaa saada kuvan muut osat paikoilleen ja oikeissa mittasuhteissa. Siksi suosittelenkin aloittamaan yleisestä sommitelmasta ja asennoista ennen yksityiskohtia.

eka versio

Alkaessani tekemään yksityiskohtia eli hahmon naamaa ja pipoa ensimmäisen hahmotelman päälle, huomasin pään olevan minulle tyypilliseen tapaan aivan liian suuri. Korjasin siis sitä pienemmäksi ja muokkasin samalla hieman käsien mittasuhteita. Olen todella laiska tekemään yksityiskohtia, mutta yritän muistaa aina lisätä esimerkiksi vaatteisiin ryppyjä, erilaisia solkia, taskuja ja hihnoja. Yritän myös jonkin verran miettiä kuinka vaatteet, hiukset tai esimerkiksi riimu laskeutuvat hahmon ja hevosen päälle, mutta en ole näissä asioissa vielä kovin taitava.

Ääriviivat kuuluvat tyyliini piirtää

Tottakai koko hahmotteluprosessin ja ääriviivojen teon voisi hoitaa myös digitaalisesti, mutta en ole vieläkään näin neljän vuoden harjoittelun jälkeen oppinut tekemään siistejä ääriviivoja piirtopöydän kanssa. En jaksa näpertää useita tunteja saman asian kanssa, joten piirrän myös ääriviivat aina käsin. Käytän Pigma Micron -tusseja ja niistä useimmiten kokoja 01 tai 02. Rajaan yleensä hahmojen ja hevosten reunimmaiset ääriviivat 05 tai 08 paksuisilla tusseilla, jotta hahmo erottuu kunnolla taustasta, mutta se on lähinnä tyylikysymys.

Jos tausta on kuvassa isossa roolissa ja tarvitsen sen tekemiseen enemmän suunnittelua, piirrän myös sen tässä vaiheessa käsin kuvaan mukaan. Useimmiten jätän sen kuitenkin vasta väritysvaiheeseen.

eka versio

Kun ääriviivat eli linet on valmiina, skannaan kuvan (tulostimella, jossa on skannaus-ominaisuus) tietokoneelle. Tässä vaiheessa valkoiset alueet eivät ole läpinäkyvät, mutta sen saa helposti hoidettua Photoshopilla tai muilla kuvankäsittelyohjelmilla.

Adobe Photoshop on maksullinen ohjelma (noin 30€/kk), mutta se on minulla koulun puolesta koneelle asennettuna. En tiedä mitä ohjelmaa siirryn käyttämään valmistumiseni jälkeen, sillä tämä on ehdottomasti paras mitä on olemassa :D Lisäksi minulla on Wacom Intuos -piirtopöytä M-kokoisena. Olen ollut siihenkin todella tyytyväinen. Hiirelläkin kyllä pystyy piirtämään, mutta jos tykkää tehdä digitaalista kuvaa niin suosittelen hankkimaan piirtopöydän, tai tabletin ja kosketusnäyttökynän (iPad + Procreate mainio yhdistelmä)

Pohjavärit maalataan tarkasti rajojen sisäpuolelle

Yksi ehdottomasti tärkeimmästä kikasta, jonka olen Photosoppia käyttäessä oppinut, on se kuinka skannatun kuvan saa toimimaan niin, että valkoiset alueet muuttuvat läpinäkyviksi. Tässä kyseisessä ohjelmassa se toimii niin, että asetan skannatun kuvan koko tiedoston ylimmälle tasolle ja asetan sen Blend Mode:ksi Multiply. Tämän jälkeen kaikki alemmille tasoille piirretyt/väritetyt asiat näkyvät vaaleista alueista läpi.

Korjaan skannattua tiedostoa yleensä Adjustments käyrä-työkalulla niin, että vaaleat kohdat ovat täysin valkoisia ja tummat ääriviivat lähes mustia ennen kuin lähden värittämään.

eka versio

Aloitan värityksen tekemällä pohjavärit eli värittämään tasaisella värillä kaikki alueet siten, että melkein jokainen väri on omalla tasollaan. Varsinkaan ne värit, jotka ovat toistensa kanssa kosketuksissa, eivät saa olla samalla tasolla, jotta varjostus on helppo kohdentaa oikeaan värialueeseen. Tässä vaiheessa käytän kovareunaista sivellintä, joka ei ole lainkaan läpinäkyvä.

Kun kaikki alueet on väritetty, saatan vielä tässä vaiheessa vaihtaa joitain sävyjä, tai sitten jätän korjauksen myöhempään vaiheeseen. Esimerkiksi tässä kuvassa en ollut vielä varma pidänkö korostevärinä sinisen.

Taustan kanssa joutuu käyttämään luovuutta

Tässä vaiheessa lähden usein maalaamaan taustaa, sillä sen tummuus saattaa vaikuttaa etualan kohteiden väriin. Esimerkiski jos taustasta tuleekin todella tumma tai vaalea, keskisävyillä väritetyt etualan kohteet saattavat pompata liikaa kuvasta.

Joskus etsin taustaakin varten ihan kunnollisen mallikuvan, mutta useimmiten piirrän ne täysin omasta päästäni. Talvimaisemissa lumen ja metsän sävy ovat itselleni ne kaikkein hankalimmat asiat, joten tänä talvena olen käyttänyt paljon värimalleja. Etsin siis kivan sävyisen valokuvan talvimaisemasta ja käytän "pipettiä" värisävyjen valitsemiseen. Samoin tein tämän kuvan kanssa.

eka versio

Maalaan usein hyvinkin suurpiirteisesti kovareunaisella siveltimellä vaihdellen läpinäkyvyyden astetta, jolloin siveltimen jäljet näkyvät usein varsinkin taustassa melko selvästi. En jaksa käyttää aikaa sen siloittelemiseen vaan pyrin lähinnä toistamaan haluamaani tunnelmaa. Tässä kyseisessä kuvassa olisin kyllä voinut maalata lumiset kuuset hieman hienovaraisemmin, mutta olen ihan tyytyväinen kuvaan näinkin. Taustan maalaan usein muutamalle eri tasolle riippuen siitä mikä on asioiden välinen etäisyys. Tässä kuvassa koko metsä on samalla tasolla.

Rakennukset on vaikea piirtää oikeaan perspektiiviin

Perspektiivi on edelleenkin yksi hankalimmista asioista toteuttaa, mutta mielestäni onnistuin ihan kohtuu hyvin tallirakennuksen sijoittamisessa kuvaan. Käytin sen maalaamiseen ensin läpinäkymätöntä sivellintä laittaessani pohjavärit paikoilleen omalle layerilleen. Talo ei siis ole samalla tasolla kuin metsä tai luminen maa.

eka versio

Metsän ja talon väliin tein yhden erillisen tason, jolle tein pienen keltaisen häiveen. Se hieman pehmentää taustaa, luo tunnelmaa ja antaa vaikutelman etäisyydestä. Seuraavassa vaiheessa vaihdan häiveen sävyä taittumaan enemmän vaaleanpunaiseen.

Taustassakin pitää olla yksityiskohtia


eka versio

Seuraavaksi maalaan taustaan yksityiskohtia, sekä valoja että varjoja käyttäen sivellintä eri läpinäkyvyydellä. Jotta väritys ei mene pohjaväristä yli, käytän Clipping Mask -ominaisuutta. Pohjaväri on omalla tasollaan ryhmän alimmaisena ja sen yläpuolella on erikseen toinen taso, joka on ns. sidottuna pohjaväritasoon. Tällöin tälle ylimmälle tasolle värittäessäni minun ei tarvitse huolehtia siitä väritänkö rajojen ulkopuolelle.

eka versio

Lopuksi viimeistelen taustan lisäämällä yksityiskohtia. Aidattu alue ei ihan istu tekemääni perspektiiviin, mutta en anna sen haitata.

Valot ja varjot herättävät kuvan eloon

Tämä vaihe on ehkä värittämisessä se kaikista rennoin, sillä tässä ei tarvitse olla yhtä tarkka äärirajojen kanssa kuin pohjavärejä maalatessa, eikä tässä ole niin epävarma olo kuin taustaa tehdessä. Valoja ja varjoja varten käytän myös joskus mallikuvia, erityisesti jos kyseessä on erikoisempi valaistustilanne tai haluan tehdä erityisen kolmiulotteisen näköisen kuvan. Tässä kuvassa on kuitenkin tällainen pehmeä valo-tulee-vähän-joka-suunnalta-tilanne, joten värittelin aika perinteisellä tavalla.

En käytä ikinä valojen ja varjojen tekemiseen mustaa ja valkoista, vaan otan aina tietystä pohjaväristä tummemman/vaaleamman sävyn ja ehkä muutan sen saturaatiota. Usein valitse varjoihin hieman lämpimämpiä sävyjä ja valoihin kylmempiä sävyjä, mutta tässä kyseisessä kuvassa pysyin aika perinteisissä sävyissä. Kannattaa kuitenkin rohkeasti kokeilla ihan kaikkiea, eri sävyillä saa mukavasti eloa kuvaan!

Värittäessä on siis koko ajan käytössä Clipping Mask -tekniikka ja siveltimenä kovareunainen läpinäkyvyyden ollessa asetettuna väristä riippuen jonnekin 10% ja 25% välille.

eka versio

Valmis kuva tulee tallentaa oikeassa muodossa

Yleensä minun tiedostoni ovat varsin kookkaita. Piirrän useimmiten A3-kokoiselle paperille ja skannaan ne 300ppi tarkkuudella, jolloin sen koko on suurinpiirtein 4800 x 3400 pikseliä. Jakaessani kuvia Deviantartin kautta, säilytän kuvien koon yleensä alkuperäisenä, jotta ne näkyvät UHD-näytöllä täysleveinä tarpeeksi tarkkoina. Se on kuitenkin suurimmassa osassa tilanteista aivan turhan suuri tiedostokoko. Jos jaan kuvia oman nettisivuni kautta, pienennän kuvat noin 2000 pikseliä leveiksi. Tässä älypuhelimella tarkasteltavassa verkkolehdessä kuvien leveys on 1000 pikseliä.

Suosittelen siis tallentamaan kuvat 1000-2000 pikselin kokoisina, jos niitä aikoo netissä jakaa ja tiedostomuodoksi joko jpg tai png. Tiedoston koon kannattaa pysyä alle 500kb, jotta sen aukeaminen verkkosivuilla on tarpeeksi nopea. Toivottavasti tästä artikkelista oli jotain iloa. Alta voit vielä katsoa väritysprosessin videoiden muodossa! loppuikoni

tutoriaali

Kaksi

tapaa piirtää

profiilikuva

Teksti ja kuvat Aleksi

Hahmoista on tapana julkaista jonkinlainen profiilikuva, jota käytetään esimerkiksi foorumilla avatarina. Kuva kertoo hahmon ulkonäöstä ja parhaassa tapauksessa jotain myös luonteesta. Tässä tutoriaalissa näytän kuinka itse yleensä lähden piirtämään hahmojen profiilikuvia.

Useimmiten etsin aivan ensimmäiseksi valokuvan ihmisestä, jonka kasvojen piirteet muistuttavat sitä mitkä haluan hahmolle antaa. Vaikken ole vielä kovin harjaantunut eri mallisten ja ikäisten kasvojen piirtämisessä, harjoittelen sitä kuitenkin pikkuhiljaa. Parhaiten oppii nimenomaan katsomalla kuvia oikeasta ihmisistä. Katsomista ja sittemmin piirtämistä helpottaa ihmisen perus anatomian tunteminen ja sitä tulenkin seuraavissa prosessikuvissa esittelemään. Näytän millä tavalla itse lähden asiaa hahmottamaan ja mitkä kikat olen kokenut itselleni toimiviksi. En läheskään aina käy seuraavia vaiheita piirtämällä läpi, mutta mietin samoja asioita, vaikka luonnostelisinkin vapaammin.

Vaihe 1: pään muoto

Vaikka ihmisen pään sanotaankin muistuttavan muodoltan kananmunaa, itseäni helpottaa aloittaa piirtäminen ympyrästä ja jatkaa siitä kohti leuan hahmottelua, sillä siten saan helpommin pään rakennetta määrittävät suurimmat luut paikoilleen. Ympyrän yläosa on pään lakipiste ja ympyrän alaosa myötäilee poskipäiden kaarta siten, että nenä tulee loppumaan ympyrän alakaarelle.

Vasemmalla: pää suoraan edestä
Oikealla: 1/4 kulmasta kuvattuna
profiilikuvan piirustus vaihe 1

Nyt kun pystyt kuvittelemaan hahmon poskipäiden paikat, on helpompi lähteä hahmottelemaan leukaperiä. Voit päättää vatko ne hahmollasi poskipäiden kanssa samassa linjassa, jolloin viivat jatkuvat kohtisuoraan alaspäin, vai onko pää ennemminkin soikio, jolloin viivat lähtisivät suoraan kaareutumaan kohti varsinaista leukaa tekemättä suurempaa mutkaa. Asetettuasi hahmon leukaperät kummaltakin puolelta symmetrisesti, on aika hahmotella leuka, joka asettuu vaakasuunnassa pään keskelle ja pystysuunnassa ympyrän säteen verran ympyrän alalaidasta kohtisuoraan alaspäin.

Ihmisen pään voi siis jakaa kolmeen yhtä suureen osioon. Päälaen ja kulmakarvojen (ympyrän puoliväli) välinen alue on yhtä suuri kuin kulmakarvojen ja nenän alaosan (ympyrän alakaari) välinen alue, sekä yhtä suuri kuin nenän alalosan ja leuan välinen alue. Tässä vaiheessa on vielä helppo kaventaa tai leventää päätä sen mukaan, kuinka soikean siitä haluat tehdä. Ei tarvitse välittää siitä, pysyykö aluksi piirretty ympyrä symmetrisenä, kunhan pituus-suunnassa määriteltyjen kolmen alueen suhteet eivät muutu. Näet nämä kolme aluetta selvemmin alemmassa kuvassa

1/4 kulmasta piirrettynä leuan keskikohta asettuu joko oikealle tai vasemmalle katseen suunnasta riippuen. Mallikuvassa pää on kääntyneenä sinusta katsottuna oikealle. Tässä asennossa hahmon leukaluista näkyy ainoastaan (sinusta katsottuna) vasemmanpuoleinen. Jos hahmon leukaluut eivät ole kovin ulkonevat, eivätkä siten näy suoraan edestä katsottuna, piirtyvät ne kuitenkin tässä kulmassa paremmin esiin. Leukaluun vastakkaiselle puolelle, eli tässä tapauksessa oikealle, ei tule leukaluun mutkaa, jolloin linja poskipäästä leuanpäähän saattaa olla hyvinkin suora.

Vaihe 2: kasvojen mittasuhteet

Jotta kasvoista saa mahdollisimman symmetriset, kannattaa keskelle piirtää pystyyn apuviiva. Suoraan edestä viiva on pystysuora ja 1/4 kulmasta se on kaarella siihen suuntaan, johon kasvot ovat kääntyneet. Tätä viivaa piirretääessä ajatus munan muodosta voi auttaa saamaan viivasta sopivan kaarevan.

Aiemmin piirretyn ympyrän keskelle voi piirtää vaakasuuntaisen apuviivan, joka kertoo kulmakarvojen paikan. Silmät tulevat tämän viivan alapuolelle. Silmien koko on tyylittelykysymys, mutta realistisen ilmeen saat, jos ajattelet päätä puolikas kerrallaan. Keskity ensin vaikka pään vasempaan puoliskoon. Silmän tulisi olla leveydeltään puolet tästä puoliskosta ja asettua sen keskelle. Näin ollen sekä silmän oikealle että vasemmalle puolelle mahtuu puolikas silmä. Silmä on muodoltaan ovaali ja jos tavoittelet realismia, yllättävänkin matala. Seuraavaksi piirrä toinen silmä tarkaksi peilikuvaksi ensimmäisestä.

Silmät ovat kooltaan realistiset, jos niiden väliin mahtuu kolmas ja pään ulkoreunoille puolikkaat.
profiilikuvan piirustus vaihe 2

Piirtäessäsi 1/4 kulmasta, tarvitset hieman enemmän perspektiivistä hahmotuskykyä. Hyvä nyrkkisääntö on, että katsojasta kauimmaisempi silmä näyttäytyy usein pienempänä kuin katsojaa lähempänä oleva silmä. Se kuinka paljon pienempi silmän täytyy olla, löytyy ainoastaan kokeilemalla. Itseäni on helpottanut ajatus siitä, että silmä pysyy pystysuunnassa melkein yhtä korkeana, mutta leveyssuunnassa lyhenee. Ole myös tarkkana, että katsojaa lähempi silmä, eli se suurempi, ei sijoitu liian lähelle nenää.

Nenän alaosa sijoitetaan ympyrän alakaarelle. Nenä on leveydeltään yhtä suuri kuin silmien väliin jäävä alue. Suu sijoittuu suurin piirtein nenän ja leuan puoliväliin ja se on leveydeltään vähän suurempi kuin nenä. Korvat ovat silmien kanssa samalla korkeudella ja yltävät noin kulmakarjoen korkeudelle. Saman verran myös alaspäin. Muista, että jokainen ihminen on erilainen ja siksi kaikkien hahmojen mittasuhteetkin voivat erota toisistaan jonkin verran. Kokeilemalla ja piirtämällä useita kasvokuvia, löydät sen omaan tyyliisi sopivan tavan tehdä.

Vaihe 3: kulmat,

silmät, nenä, suu ja korvat

Kun olet hahmotellut kasvojen eri osille paikat, alkaa varsinainen kasvojen piirtäminen. Tässä vaiheessa voit katseella, kulmakarvojen asennolla ja suun muodolla vaikuttaa siihen, minkä ilmeen hahmollesi annat. Ilmeiden piirtäminen on kuitenkin huomattavan hankalaa joten tyydyn itse useimmiten profiilikuvissa keskittymään enemmän hahmon ulkomuotoon kuin luonteeseen ja tunnetilaan.

Kun kasvojen osat ovat paikoillaan, alkaa tyylittely
profiilikuvan piirustus vaihe 3

Lyijykynällä luonnostellessani saatan tässä vaiheessa piirtää hyvinkin pikkutarkasti erilaisia ryppyjä ja varjoja, mikä toki tekee kasvoista realistiset, muttei aina sovi hakemaani tyyliin. Varsinkin silloin, kun kasvokuva tullaan esittämään hyvin pienessä koossa, esimerkiski foorumilla, kannattaa kuva pitää melko yksinkertaisena. Yksityiskohtaisesta luonnostelusta on kuitenkin sen verran apua, että tussausvaiheessa minulla on varaa valita, mitkä viivat päätän ottaa mukaan lopulliseen työhön. En useinkaan piirrä esimerkiksi silmäripsiä, vaan käytän siinä ainoastaan paksumpaa viivaa. Yläluomen ja usein myös alaluomen piirrän kuitenkin näkyviin, samoin kuin nenän näkyvimmät linjat.

profiilikuvan piirustus valmis kuva

Vaihe 4: viimeistely

Kuvan viimeistely on täysin omasta tyylistäsi ja haluamastasi lopputuloksesta kiinni. Itse tykkään tehdä lineartit tussilla, käyttäen muutamaa eri paksuista viivaa, jonka jälkeen skannaan kuvat tietokoneelle. Siellä saatan vielä muuttaa mittasuhteita ja esimerkiksi silmien paikkaa, jos en ole saanut niitä piirtäessä vielä aivan nappiin. Kasvojen piirtäminen on hyvin hankalaa ja useimmiten on helpompi korjata virheet Photoshopissa kuin yrittää käsin piirtää toinen versio. Myös kuvien värityksen teen Adobe Photoshopissa, mutta pidän sen usein hyvin yksikertaisena kuvien pienen esityskoon takia.

Toivottavasti tästä oli jollekulle jotain hyötyä. Tapoja tehdä on niin monta kuin on piirtäjääkin, mutta tässä se kuinka itse työstän profiilikuvia kahdesta eri kulmasta katsottuna. Olisi ihana kuulla myös teidän ajatuksianne aiheesta esimerkiksi instagramin välityksellä! loppuikoni

profiilikuvan piirustus valmis kuva
horoskooppi

maaliskuussa
tapahtuu


Teksti Aleksi ja Ciara
Kuvat Aleksi

Ennen kuin ryhdyt lukemaan tätä artikkelia pidemmälle, sinun tulee päättää etukäteen milloin hahmosi on syntynyt eli mikä se on horoskoopiltaan. Tässä numerossa nimittäin katsotaan virtuaalihahmoista kertovalle taivaalle ja enustetaan mitä alkava kevät tuo niille tullessaan. Voit käyttää ennustuksia inspiraationa miettiessäsi, mitä hahmosi elämässä voisi seuraavaksi tapahtua!

Oinas 21.3. - 19.4.

Yhteistyökuviot menevät haastaviksi ja tarvitset nyt erityisen paljon joustavuutta ja tilannetajua. Vaikka kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, voit vaikuttaa lopputulemaan omalla suhtautumisellasi asiaan. Hetkellisesti tilanne saattaa tuntua turhauttavalta ja joudut sietämään epätietoisuutta. Kuun loppua kohden olet kuitenkin taas tilanteen päällä ja pystyt asettamaan itsellesi uusia tavoitteita.

Härkä 20.4. - 20.5.

Maaliskuussa ei kannata ottaa turhia rahallisia riskejä tai saatat joutua hetkellisesti ahdinkoon. Älä siis tee mitään typerää, tai vanhempasi saattavat perua viikkorahasi ja joudut jättämään ratsastustunnit välistä. Rakkausrintamalla sen sijaan puhaltavat uudet tuulet ja jonkinasteista onnekkuuttakin on ilmassa.

Kaksoset 21.5. - 21.6.

Sääolosuhteet tuntuvat olevan tässä kuussa erityisesti sinua vastaan. Jättäessäsi lapaset kotiin, tippuvat asteet yhtäkkiä pakkasen puolelle. Lähtiessäsi maastoon auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta, vaihtuu se yhtäkkiä loskamyrskyksi. Varaudu siis kaikkeen ja pidä tallikaapissasi aina ylimääränen pari housuja.

Alva ja Hauska

Rapu 22.6. - 22.7.

Arki ei ole osaltasi juhlaa, mutta suoritat hommasi kunnialla mielessäsi haaveiden muuttaminen todeksi. Muista pitää omasta hyvinvoinnistasi huolta ja pidä vaikka pyjamabileet parhaan ystäväsi kanssa. Se auttaa sinua rentoutumaan ja jaksat taas kulkea kohti unelmiasi. Saadessasi yllättävän viestin puhelimeesi, ole valmis vastaamaan epäröimättä myöntävästi!

Leijona 23.7. - 22.8.

Mikään ei tunnu sinulle mahdottomalta vaan onnistut niin koulussa kuin ratsastuksenkin saralla. Vältä kuitenkin ryhtymästä liian uhkarohkeaksi, sillä niin ystävät kuin hevosesikin saattavat yllättää silloin kun sitä vähiten odotat - eikä välttämättä sillä kaikkein positiivisimmalla tavalla. Älä siis pidä onnistumisia itsestäänselvyyksinä ja etene askel kerrallaan.

Neitsyt 23.8. - 22.9.

Nyt on kuumat paikat! Ihastuksesi kutsuu sinut järjestämiinsä bileisiin eikä kutsusta tietenkään kannata kieltäytyä. Ole kuitenkin varuillasi kenet otat mukaan, sillä ilta voi hetkessä mennä pilalle. Tallilla pääset näyttämään ahkeruutesi, eikä se jää tallin omistajalta huomaamatta. Pääset tekemää jotain, josta olet pitkään haaveillut.

Ciara ja Valera

Vaaka 23.9. - 22.10.

Kevät on sinulle suurta alamäkeä. Älä kuitenkaan huolestu, kevään edetessä alamäki vaihtuu menestykseksi ja pian jo huomaatkin saavasi tallilla niin mainetta kuin kunniaakin. Joudut kokemaan menetyksen, mutta myös pohjatonta iloa! Jatka vain eteenpäin ajatellen tulevaisuutta äläkä hätkähdä arjen haasteita.

Skorpioni 23.10. - 21.11.

Elämäsi jatkuu tylsänä vielä jonkin aikaa, mutta kannattaa olla varuillaan, sillä muutos tulee ja se voi näkyä positiivisena yllätyksenä tai täydellisenä katastrofina! Älä kuitenkaan epäröi suotta vaan heittäydy elämääsi täysillä. Lähde kokeilemaan kevään aikana rohkeasti jotain uutta.

Jousimies 22.11. - 21.12.

Oh hoh! Sinulla alkaa sujua oikein kunnolla ja pian jo huomaat, että sinulla on seuraa. Keväästä on tulossa elämäsi parhaimpia ja sitä et koe yksin. Pakkasilla on myös hyvä käpertyä maneesin katsomon fleecepeittojen väliin nopeasti sinulle tärkeäksi tulleen ihmisen seurassa. Vietä jokainen päivä nauttien siitä mitä sinulla on!

Kauris 22.12. - 19.1.

Haaveiden miettiminen ei johda juuri nyt mihinkään, mutta pienemmistä iloista nauttiminen johtaa sinunkin kohdallasi parempaan huomiseen. Käy ostamassa kaupasta karkkeja, niin läksyjenkin lukeminen on paljon hauskempaa. Alat nähdä jonkun vanhan tutun uudessa valossa...

Muumi hyppäämässä

Vesimies 20.1. - 18.2.

Etenet kevään aikana huimaa vauhtia ja tähtäät toden teolla ylöspäin. Huippu häämöttääkin jo, vaikka pieniä töyssyjä matkan varrella tuleekin. Pidä vain perhoset vatsassasi kurissa, ja harjoittele hevosesi kanssa stressaavia tilanteita ennen kuin joudut todelliseen koitokseen. Et koe mitään järin isoja muutoksia elämässäsi, mutta etenet tasaista tahtia kohti muutosta joka huipulta löytyy.

Kalat 19.2. - 20.3.

Epäonni törmää sinuun päin näköä. Välillä löydät itsesi maneesinpohjalta, hevosen jaloista tai tarhan mutalammikosta. Osaat kuitenkin ottaa töyssyt vastaan hellästi, ja pian jo naurat ystäviesi kanssa kippurassa kommelluksillesi. Ehkä kannattaa kuitenkin miettiä kahteen kertaan haluatko lähteä kokeilemaan jotain uutta ihailemasi ihmisen edessä... loppuikoni



Hallava

Esitelyssä
hoitajatoiminta hallazineikoniinfo

Jatkis: Ensimmäinen hoitopäiväni hallazineikonijatkis

Virtuaalitallit

Sateenkaarevalla hahmolla virtuaalimaailmassa hallazineikonisydan

Miten luoda
mielenkiintoinen hahmo? hallazineikonitahti

Virtuaalimaailman influensserit hallazineikonihahmot

Luovat jutut

Kaksi tapaa
piirtää profiilikuva hallazineikonisivellin

Luonnoksesta digimaalaukseksi hallazineikonimaalisuti

Joka numerossa

Pääkirjoitus:
Inspiroivan hahmon keksiminen on vaikeaa hallazineikonipaakirjoitus 3

Viestitellään: hahmoista ja hallavasta hallazineikoniviesti

Horoskooppi: Maaliskuussa tapahtuu hallazineikonihoroskooppi

Kiitos kun luit loppuikoni

Seuraava numero ilmestyy kesällä 2020


Anna palautetta Hallava